”Pyloksen haaksirikko: kuvat yhdeksästä salakuljettajasta – yksi heistä on jo tunnustanut.”

Välimeren yhdestä pahimmasta haaksirikosta oli kulunut vain kaksi vuorokautta, kun kreikkalainen Proto Thema -lehti otsikoi syyllisten löytyneen. Alus oli lähtenyt Libyasta 9. kesäkuuta, suuntanaan Italia ja kyydissään 750 egyptiläistä, syyrialaista, pakistanilaista ja palestiinalaista.

Vain 104 matkustajaa selvisi hengissä 13. kesäkuuta tapahtuneesta haaksirikosta, joukossaan lehden nimeämät yhdeksän 20–40 -vuotiasta egyptiläismiestä. Merestä nostettiin 82 ruumista, muut katosivat Välimeren uumeniin.

Viisi päivää onnettomuuden jälkeen lehden nimeämät ”salakuljettajat” määrättiin tutkintavankeuteen. Oikeudenpäätöksen perusteena olivat yhdeksän muun matkustajan todistukset. Heidän mukaansa syytetyt olisivat kuuluneet laivan miehistöön, minkä syytetyt itse kieltävät.

Olemme keskustelleet kymmenen hengissä selvinneen matkustajan kanssa, jotka kertoivat, miten haaksirikon jälkeinen, rannikkovartijoiden tekemä kuulustelu tapahtui.

”Kuulustelun alkaessa rannikkovartioston edustaja sanoi, että jos teen yhteistyötä, saan helpommin oleskeluluvan. Mutta kun kerroin, miten haaksirikko tapahtui, minulle sanottiin, ettei todistustani tarvita”, kertoo Ahmed*, 20.

Abdoulhossain*, 30, vastasi kuulustelussa, ettei tiedä laivan miehistöstä mitään. Kuulustelu loppui siihen: ”En voinut kertoa, miten haaksirikko tapahtui.”

Haastattelemamme matkustajat kertovat haaksirikosta saman tarinan. Neljäntenä päivänä ruoka ja vesi kävivät vähiin ja moottori ylikuumeni. Jotkut matkustajista lähettivät hätäviestin Alarm Phone -järjestölle, joka ilmoitti merihädässä olevasta laivasta Kreikan rannikkovartiostolle.

Rannikkovartijat tulivat paikalla 17 tunnin kuluttua hätäviestin lähettämisestä ja ohjasivat ensin siirtolaisten laivaa pois Kreikan aluevesiltä kohti Italiaa. Sen jälkeen he kiinnittivät alukseen hinausvaijerin. Ensimmäinen vaijeri katkesi, ja rannikkovartijat kiinnittivät sen tilalle uuden. Sen jälkeen he kääntyivät kovassa vauhdissa ensin vasemmalla, sitten oikealle. Täpötäydessä lastissa ollut kalastaja-alus keikahti nurin ja upposi pilkkopimeässä yössä. Usean eurooppalaisen median heinäkuussa julkaisema selvitys tukee samaa tapahtumaketjua.

Rannikkovartijoiden kertomus tilanteesta on toinen. Heidän mukaansa matkustajat olisivat ensin kieltäytyneet avusta, ja sen jälkeen hinausvaijeri olisi katkennut.

Kreikan rannikkovartiosto on joutunut useaan otteeseen syytetyksi siirtolaisten palauttamisesta Turkin aluevesille lainvastaisissa niin sanotussa pushback-operaatioissa. Se selittää luultavasti osaltaan sen, että haaksirikkoutuneen laivan määränpää oli Italia eikä Kreikka.

Toistaiseksi haaksirikon ainoat syytetyt ovat kuitenkin ne yhdeksän miehistön jäseniksi nimettyä egyptiläismiestä. Kreikan lain mukaan laittoman maahanmuuton avustamisesta voidaan tuomita 15 vuoden vankeuteen – jokaista matkustajaa kohti. Jos matkalla on menehtynyt ihmisiä, tuomiona voi olla elinkautinen. Kreikan vankiloissa on tällä hetkellä yli 2100 ulkomaalaista näillä perusteilla syytettynä tai tuomittuna.

Yksi heistä on syyrialainen Abdalla Jaloul, joka tuomittiin toukokuussa 2022 yhteensä 187 vuoden vankeusrangaistukseen täpötäyden veneen ajamisesta Turkista kohti Eurooppaa. Italiaan pyrkinyt vene haaksirikkoutui lähellä Syroksen saarta ja 18 matkustajaa menehtyi. Samassa aluksessa matkustaneet Khiraldin Alsahli ja Mohammad Bayassi puolestaan saivat kukin 126 vuoden tuomion. Heidän katsottiin toimineen veneen ”mekaanikkoina”.

Kaikki kolme kertoivat paenneensa Syyrian sotaa ja pelänneensä maan armeijan löytävän heidät Turkista. Kukin pyrki Eurooppaan siellä jo asuvan perheenjäsenensä luo.

”Turkkilainen salakuljettaja vaati matkasta Italiaan 9000 euroa”, kertoo Jaloul Syroksella kesäkuun alussa, muutama päivä ennen Pyloksen haaksirikkoa. Kolmikko on valittanut alkuperäisestä tuomiosta.

”Ei minulla ollut sellaisia rahoja. Salakuljettaja ehdotti, että voisin olla hänen apunaan veneessä. Mutta vain muutaman metrin päässä rannasta hän poistui veneestä ja jätti minut yksin ruoriin.”

Jaloulin tavoin Alsahli ja Bayassi kertovat sopineensa salakuljettajan kanssa ilmaisesta matkasta. Yhdelläkään ei ollut aiempaa kokemusta merenkäynnistä.

”Ensin meri oli tyyni, Jaloul muistelee. Mutta sitten alkoi tuulla ja aallokko koveni.”

Matkan loppupuolelta Jaloul sen enempää kuin Alsahli tai Bayassikaan eivät muista mitään. Heidät pelastettiin vedestä tiedottomina.

Kaikki ne kuukaudet tutkintavankeudessa, ei niitä korvaa mikään eikä kukaan.

Tällaiset istunnot ovat Kreikassa tuomioistuimien arkea. Siirtolaisuuteen erikoistunut tutkija Valeria Hänsel Göttingenin yliopistosta puhuu ”siirtolaisten symbolisesta kriminalisoinnista”: oikeus tuomitsee salakuljetuksesta syytettyinä ihmisiä, jotka useimmiten ovat samanlaisia matkustajia kuin muutkin veneessä olijat. Hänselin mukaan esimerkiksi Lesboksen saarella tuomiot ovat keskimäärin 48,65 vuotta.

”Tällainen kriminalisointi on mahdollista, koska Euroopan unioni sallii sen”, Hänsel sanoo. ”Kreikan maahanmuuttopolitiikka on samoilla linjoilla EU:n kanssa.”

Ilmiö ei koske vain Kreikkaa. Veneiden kuljettajia voidaan syyttää salakuljetuksesta myös Espanjassa, Italiassa ja Englannissa. Ranskassa syytetyksi voi joutua Kanaalin ylitykseen tarvittavan veneen ja pelastusliivien ostosta.

Kanarian saarilla, jonne saapui vuosina 2020–2022 yhteensä 61 000 ihmistä, poliisi etsii järjestelmällisesti veneiden kapteeneja saapujien joukosta. Syytteeseen voi joutua myös ruuan ja veden jakelusta matkan aikana tai järjestyksenpidosta veneessä. Kaikki nämä voidaan katsoa todisteeksi osallistumisesta matkan järjestämiseen – eli todisteeksi ihmissalakuljetuksesta. Syytteet perustavat pääosin muiden matkustajien lausuntoihin, joskus myös matkustajien kännyköistä löytyneisiin kuviin ja videoihin. Todistajat ovat oikeutettuja vuoden oleskelulupaan Espanjassa.

Senegalilaisen Fodén, 22, tapauksessa todistajia oli neljä. Saapumista seuraavien 72 tunnin aikana poliisi kuulusteli yhteensä 40 henkilöä, eli alle puolet veneen 105 matkustajasta. Nämä neljä todistajaa syyttivät yhteensä kahdeksaa henkilöä, mukaan lukien Fodé. Todistajien mukaan Fodé oli toiminut laivan kokkina, jakanut ruokaa ja ohjannut venettä.

Fodé itse kertoo olevansa kotoisin Senegalin sisäosista ja istuneensa ensimmäistä kertaa veneen kyytiin joulukuussa 2021, kun matka Gambian rannikolta kohti Kanariaa alkoi. Hän sanoo maksaneensa 17 päivää kestäneestä matkasta 450 000 CFA (680 euroa) Senegalissa olevalle välikädelle.

”Totta on, että yhtenä päivänä jaoin omat evääni vieressä istuvan matkustajan kanssa, kun tällä oli nälkä. Senkö takia minua syytettiin salakuljetuksesta?”

Fodé ja seitsemän muuta syytettyä vangittiin suoraan satamassa ja määrättiin tutkintavankeuteen, jota kesti yhdeksän kuukautta. Oikeudenkäynnissä syyttäjä vaati kaikille kuuden vuoden ja yhdeksän kuukauden vankeustuomiota.

Kaksi todistajista oli paikalla oikeuden istunnossa. He kertoivat, että alkuperäinen poliisikuulustelu tapahtui tulkin välityksellä, mutta tulkki puhui ainoastaan ranskaa, kieltä, jota he eivät kunnolla ymmärtäneet. He luulivat, että heidän piti poliisin näyttämistä kuvista tunnistaa ne, joiden he tiesivät matkustaneen samassa veneessä. Toinen todistajasta tarkensi, että henkilö, joka oli poliisin lausunnossa nimetty kokiksi, oli jakanut omia eväitään hänen kanssaan. Oikeus päätti vapauttaa kaikki kahdeksan miestä syytteistä puutteellisten todisteiden takia.

”Mutta kaikki ne kuukaudet tutkintavankeudessa, ei niitä korvaa mikään eikä kukaan”, Fodé sanoo. Sen ajan muisteleminen suututtaa nuorta miestä edelleen. ”Kotona ajoin moottoripyörätaksia. En ollut koskaan joutunut tekemisiin edes poliisin, saati oikeuden kanssa. Olen äitini ainoa lapsi, hänellä ei ole ketään muuta. Ajattelin, että Euroopassa voisin ansaita paremmin ja olla siten äidin tukena. Siksi myin moottoripyöräni ja lähdin.”

Ali on myös senegalilainen. Hän istuu tällä hetkellä kolmen vuoden tuomion viimeisiä kuukausia espanjalaisessa vankilassa tuomittuna laittoman maahanmuuton avustamisesta. Voimme jutella, koska Ali on saanut muutaman päivän poistumisluvan.

Toisin kuin Fodé, Ali tunnusti syyllisyytensä ennen oikeudenkäyntiä. Siksi tuomio on puolet pienempi kuin mitä syyttäjä vaati. Ali sanoo tunnustaneensa, koska paikalla ollut wolofin kielen tulkki kannusti häntä ja kahta muuta syytettyä. Ali koki, että tulkki puhui tilanteessa omissa nimissään eikä tuomaria tulkaten. Tutkintavankeus oli tuolloin kestänyt kahdeksan kuukautta.

”Tulkki sanoi, että jos allekirjoitamme paperin, meidät siirretään toiseen vankilaan, jossa on paremmat olot ja jossa voimme käydä töissä. Mutta jos jätämme allekirjoittamatta, palaamme entiseen paikkaan eikä töitä tipu. Jokainen meistä on tullut Eurooppaan nimenomaan töiden takia. Minulla on kotona kaksi lasta. Totta kai allekirjoitin sen paperin.”

Ali on ammatiltaan kalastaja. Hän ansaitsi kotona alle neljä euroa pitkistä päivistä merellä. Joskus kala oli niin vähissä, etteivät ansiot kattaneet veneen bensakuluja. Ali sanoo maksaneensa matkasta 400 000 CFA (600 euroa) ja auttaneensa veneen ohjaamisessa, kun aallokko kävi kovaksi. Ammattinsa takia hänellä on kokemusta merenkäynnistä.

”Monet päätyvät tunnustamaan syyllisyytensä ennen oikeudenkäyntiä, huolimatta siitä, mitä he ovat tosiasiallisesti tehneet”, sanoo asianajaja Loueila Mint El Mamy, joka on puolustanut useita ”kapteeneja”. Syytetyillä on tuolloin takanaan pitkä, joskus yli vuoden kestänyt tutkintavankeus.

Varsinaisen oikeudenkäynnin odottaminen tarkoittaa tutkintavankeuden jatkumista ja riskiä kovemmasta tuomiosta. Mint El Mamyn mukaan on harvinaista, että todistajat ovat istunnossa läsnä, kuten Fodén tapauksessa. Tällöin oikeus nojaa todistajien alkuperäiseen lausuntoon, joka on vahvistettu tuomarin edessä heti poliisikuulustelun jälkeen. Mint El Mamy pitää tätä epäoikeudenmukaisena.

”Tutkintavankeus toimii psykologisena aseena. Jos syytetyt olisivat ehdonalaisessa vapaudessa, tilanne olisi aivan toinen. Nyt järjestelmä toimii niin, että poliisin ja oikeuslaitoksen tilastot näyttävät hyviltä.”

Syyttäjä Teseida Garcia Garcia on vastuussa ulkomaalaisasioista Las Palmasin tuomioistuimessa Gran Canarian saarella. Hän on ollut toimessa kaksikymmentä vuotta. Viime vuonna hänen tuomioistuimensa käsitteli noin 40 salakuljetustapausta, joissa saattoi olla yksi tai useampi syytetty. Kaikissa oli kyse meriteitse saapuneista veneistä.

Syyttäjälle on selvää, että monissa veneissä kapteenit ovat samanlaisia matkustajia kuin muutkin.

”Näissä tapauksissa vaadin yleensä kolmen vuoden vankeutta. Lyhyempi tuomio voitaisiin järjestää valvotussa vapaudessa eikä tuomittu siis viettäisi päivääkään vankilassa tutkintavankeuden jälkeen. Viesti espanjalaiselle ja eurooppalaiselle yhteiskunnalle olisi tällöin, ettei veneiden ajamisesta ole mitään vakavia seurauksia. Lähtömaissa voitaisiin ajatella samoin ja se voisi lisätä lähtöjä. En tarkoita, että näillä tuomioilla voitaisiin jarruttaa muuttovirtaa, mutta ne ovat tapa viestittää, että matkaan liittyy riskejä, ei vain ihmishenkien kannalta vaan myös muuten.”

Garcia Garcia vahvistaa, että syytteet perustuvat useimmiten todistajalausuntoihin, joskus myös kännyköistä tai somesta löytyneisiin kuviin. Hänen mukaansa todistajat puhuvat, koska matkanteon olosuhteet eivät ole olleet sovitun mukaisia tai koska kokemus on ollut traumaattinen.

”On esimerkiksi luvattu, että veneessä on 15 matkustajaa ja heitä onkin 40. Tai matkan aikana on kuollut matkustajia. Mutta on myös veneitä, joissa yksikään matkustaja ei halua puhua. Silloin meillä ei ole yhtään syytettyä.”

Tietoa kerää satamissa paitsi paikallinen poliisi myös Frontex, Euroopan unionin ulkorajavalvonnasta vastaava virasto.

”Emme kuulustele tulijoita vaan teemme vapaaehtoisia ja anonyymejä haastatteluja, joiden tarkoituksena on kerätä tietoa maahanmuuttoreiteistä sekä Frontexin omaa, että jäsenmaiden riskianalyysejä varten”, tähdentää viraston edustaja Piotr Świtalski. Hän sanoo, ettei voi kertoa, kuuluuko haastatteluihin kysymys siitä, kuka venettä ajoi.

”Kyse on arasta tiedosta, josta emme voi puhua.”

Kaikki tapaamamme tulijat, joita Frontex on haastatellut, kertovat, että kysymys esitettiin. Haastatteluissa saatu tieto toimitetaan maan kansallisille viranomaisille, jotka voivat käyttää sitä kuulusteluissaan ja tutkinnassaan.

Daouda saapui Teneriffan saarelle heinäkuussa 2021. Marokon rannikolta lähtenyt kumivene oli ajelehtinut merellä 14 päivää ja useita matkustajia oli menehtynyt, myös Daoudan vaimo ja lapsi. Daouda muistaa, että satamassa häntä haastatteli ensin Frontexin virkailijaksi esittäytynyt henkilö. Tämä pyysi Daoudaa avaamaan puhelimensa.

”Olimme erillisessä toimistossa, mutta sen ovi oli auki ja oven suussa seisoi kaksi espanjalaispoliisia. Frontexin virkailija kävi välillä juttelemassa heidän kanssaan. Sitte hän poistui toimistosta puhelimeni kanssa noin puoleksi tunniksi. Kun haastattelu loppui, kuljin viereisen toimiston avoimen oven ohi. Huomasin toimistossa olevan tietokoneen ruudulla kuvia, jotka tunnistin omikseni.”

Kuvia käytettiin todisteina, kun Daouda määrättiin tutkintavankeuteen laittoman maahanmuuton avustamisesta. Häntä syytetään matkan järjestämisestä. Daouda oli tutkintavankeudessa vuoden ja kolme kuukautta. Nyt hän on valvotussa vapaudessa ja odottaa oikeudenkäyntiään.

Świtalski ei halua keskustelumme aikana kommentoida Daoudan tapausta.

”Haastatteluraportit ovat jäsenmaan omaisuutta. Me toimimme jäsenmaan tukena”, hän korostaa. Myöhemmin Frontexin pressitoimistosta täydennetään vastausta sähköpostitse.

”Frontexin perusoikeusvastaavan mukaan haastatteluista ei pidä aiheutua haastateltavalle mitään negatiivisia seurauksia. On tärkeää tehdä selkeä ero haastattelun ja mahdollisten rikostutkinnan välille, varsinkin jos haastateltavaan voi kohdistua rikossyyte.”

Kun Frontexin virkailija haastatteli Daoudaa, paikalla ei ollut asianajajaa. Näin toimitaan aina.

”Kyse ei ole kuulusteluista vaan vapaaehtoisista haastatteluista, jotka haastateltava voi lopettaa milloin hyvänsä”, tarkentaa Piotr Świtalski.

Frontex on läsnä kaikissa maahantulomaissa, myös Kreikassa. Se on joutunut kovan kritiikin kohteeksi siitä, että se on todistanut Kreikan rajavartijoiden laittomia pushback-operaatioita niihin puuttumatta.

Poliisitutkinnasta käy järjestään ilmi, etteivät salakuljettajat nouse veneeseen. He laskevat veneen vesille ja jättävät matkustajat sitten jatkamaan matkaa yksin.

Harva EU-rajat ylittävistä ihmisistä jää tulomaahan. Suurin osa jatkaa matkaa kauemmas. Silloin edessä on usein toinen, kolmas tai neljäs rajanylitys. Vaikka Schengen-alueella on vapaa liikkuvuus, esimerkiksi Espanjan ja Ranskan, sekä Italian ja Ranskan välillä on ollut säännöllisiä rajatarkastuksia. Tarkastuksia on myös Schengen-alueelta poistuessa, esimerkiksi Ranskan ja Englannin rajalla. Mitä tiukempia tarkastukset ovat, sitä suurempaa kysyntää on salakuljettajien palveluille.

Boulogne-sur-Mer’in kaupungin tuomioistuimessa Koillis-Ranskassa erilaiset laittoman maahanmuuton avustamiseen liittyvät tapaukset muodostavat kolmasosan nopeutetun käsittelyn oikeustapauksista eli oikeuskäsittely tapahtuu heti pidätyksen jälkeen. Kyse on usein itse teosta pidätetystä henkilöstä. Viime vuonna tuomioistuin antoi 424 laittomaan rajanylitykseen liittyvää tuomiota, joista lähes 300 nopeutetun käsittelyn puitteissa, kertoo syyttäjä Guirec Le Bras.

Jotkut olivat pyrkineet autolautalle kyydissään paperittomia matkustajia. Useimmiten tuomitut olivat vieneet kohti Englantia pyrkiviä ihmisiä Kanaalin rannalle tai toimittaneet näille ylitykseen tarvittavia kumiveneitä tai pelastusliivejä. Osa syytetyistä kertoi olevansa itsekin matkalla Englantiin ja neuvotelleensa halvemman hinnan tai ilmaisen matkan vastineeksi avunannosta.

Kaupungissa yli 20 vuotta toiminut asianajaja Marie-Alice Fasquelle-Leonetti on oikeusavustajana nähnyt lukuisia tällaisia tapauksia ja vertaa toimintaa huumekauppaan.

”Näihin tehtäviin, joissa kiinnijäämisen riski on suurin, varsinaiset järjestäjät rekrytoivat haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, joille tarjotaan lain rikkomisesta pari-kolme sataa euroa. Tuomiot voivat olla useita vuosia vankeutta.”

Veneiden kapteeneja ei Boulogne-sur-Mer’in tuomioistuimessa kuitenkaan näy. Syyttäjä Guirec Le Bras kertoo miksi.

”Poliisin käytäntö täällä on, että kun vene on vesillä, sitä ei turvallisuussyistä pyritä enää pysäyttämään. Poliisitutkinnasta käy järjestään ilmi, etteivät salakuljettajat nouse veneeseen. He laskevat veneen vesille ja jättävät matkustajat sitten jatkamaan matkaa yksin.”

Jokaisen maihinnousun yhteydessä poliisi kuulustelee tulijoita etsien tietoa pelastetun veneen kapteenista. Tämä voi joutua syytteeseen ihmissalakuljetuksesta. Satamissa on myös Frontexin, eli EU:n ulkorajavalvonnasta vastaavan viraston työntekijöitä, jotka haastattelevat tulijoita.

Kun vene saapuu Kanaalin toiselle puolelle Englantiin, tilanne on toinen. Veneen kapteeni voidaan pidättää syytettynä laittoman maahanmuuton avustamisesta ja kuolemantuottamuksesta, jos matkan aikana on menehtynyt ihmisiä – aivan kuten Kreikassa, Espanjassa tai Italiassa. Vuonna 2022 Englantiin saapui yli 45 000 ihmistä yhteensä 1109 kumiveneessä.

Iranilainen Fouad Kakaei, 33, vietti vankilassa yli puolitoista vuotta. Hän päätyi ajamaan kumivenettä joulukuussa 2019, kun alun perin veneen kapteeniksi lupautunut matkustaja ei enää hallinnut alusta kovassa merenkäynnissä. Kakaeilla oli aiempaa kokemusta: hän oli ajanut kumivenettä vuonna 2015 Turkista Kreikkaan ja uudelleen heinäkuussa 2019 pyrkiessään ensimmäistä kertaa Englantiin.

”Olin joka kerta maksanut muiden tavoin matkasta. Toinen yritykseni Englantiin maksoi 2500 euroa. Silloin minun ei pitänyt ajaa venettä. Mutta kun aallokko koveni ja kapteeni hätääntyi, ajattelin että mieluummin säästän oman ja muiden hengen”, Kakaei kertoo.

Pitkän oikeustaistelun jälkeen Kakaei vapautettiin syytteistä. Oikeus katsoi, että hän oli pyrkinyt maahan hakemaan turvapaikkaa muiden matkustajien tavoin. Kakaeista tuli ennakkotapaus, jonka perusteella Englannissa vapautettiin useita muita kapteeneja. Mutta kesäkuussa 2022 laki muuttui. Nyt syytteeseen voi joutua, oli maahan pyrkimisen syy mikä hyvänsä.

Kesäkuun lopussa, puolen vuoden tutkintavankeuden jälkeen, Canterburyn tuomioistuimessa alkoi 19-vuotiaan Ibrahima Bah’n oikeuskäsittely. Häntä syytetään paitsi laittoman maahanmuuton avustamisesta myös neljästä kuolemantuottamuksesta. Bah’ta uhkaa pahimmassa tapauksessa elinkautinen.

”Kriminalisaatiosta on tullut osa Euroopan maiden maahanmuuttopolitiikkaa”, sanoo saksalainen europarlamentaarikko Cornelia Ernst. ”Menettely muistuttaa pushback-operaatioita, jotka ovat laittomia, mutta joista on tullut arkipäiväisiä.”

Tuomio toimii pushbackin tavoin: se estää tai vähintään hankaloittaa suuresti tulijan mahdollisuutta hakea turvapaikkaa tai oleskelulupaa. Samat hankaluudet ovat edessä myös Syroksen tuomioistuimen kolmikolla, jonka tuomio pieneni valituksen seurauksena usealla kymmenellä vuodella, mutta jota ei vapautettu syytteistä. Abdalla Jaloul, Khiraldin Alsahli ja Mohammad Bayassi ovat rikosrekisterin mukaan salakuljettajia, aivan kuten tuomion viimeisiä kuukausia espanjalaisessa vankilassa istuva Ali – ja pian ehkä myös Pyloksen haaksirikon yhdeksän syytettyä.

*Kaikkien pelkästään etunimellä esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu heidän pyynnöstään.

---

”Kreikka on Euroopan rajavartija, joka saa tilastot näyttämään hyviltä”

Europarlamentaarikko Stelios Kouloglou, miksi maassanne on niin paljon salakuljettajina tuomittuja maahanmuuttajia?

Tuomioiden perusteena on vuoden 2014 laki, jonka mukaan se, joka ohjaa veneen rajan yli, voidaan tuomita salakuljetuksesta, vaikkei hän olisi saanut siitä taloudellista hyötyä. Tuomiot annetaan usein heppoisin todistein ja epäoikeudenmukaisissa istunnoissa. Todelliset salakuljettajat eivät ole veneissä. Olemme yhdessä muiden meppien kanssa lanseeranneet kampanjan, jonka tarkoituksena on tukea tuomittuja. Toistaiseksi olemme tukeneet kolmea henkilöä, jotka tuomittiin 50–142 vuoden vankeusrangaistuksiin. Yksi heistä matkusti raskaana olevan vaimonsa ja viisivuotiaan tyttärensä kanssa.

Miten luonnehtisitte Kreikan maahanmuuttopolitiikkaa?

Kreikasta on tullut Euroopan rajavartija sen jälkeen, kun EU ja Turkki allekirjoittivat 2016 sopimuksen, jonka mukaan Turkille maksetaan avustuksia siitä, että se parantaa pakolaisten tilannetta maassa ja sitoutuu ottamaan takaisin sen kautta Eurooppaan kulkeneet turvapaikanhakijat. Jotkut rajavartijat noudattavat lakia ja kunnioittavat ihmisoikeuksia, toiset eivät. Sen jälkeen, kun Kreikan uusi konservatiivihallitus astui valtaan 2019, useat tutkimukset ovat osoittaneet, että jotkut kreikkalaiset rannikkovartijat ja poliisit ovat varastaneet tulijoilta rahaa ja kännyköitä ennen laitonta palautusta Turkkiin. Tämä on kansainvälisten sopimusten vastaista toimintaa.

Miksi kyseinen hallitus on toiminut näin?

Taustalla on sekä taloudellisia että poliittisia syitä. Ensinnäkin Kreikka saa EU-avustuksia tästä työstä. Vuosina 2021–2027 Kreikan osuus EU:n rajavalvonta- sekä turvapaikka- ja siirtolaisrahastoista on yhteensä 1,5 miljardia euroa. Toiseksi hallitus ajaa erittäin tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, jonka se väittää tuottavan hyviä tuloksia: tulijoiden määrä laskee. Hallitus käyttää epäröimättä kovia keinoja, joita äärioikeisto ajaa kaikkialla Euroopassa ja joiden seuraukset voivat olla hengenvaarallisia.

EU:ssa neuvotellaan tällä hetkellä yhteisen maahan muuttopolitiikan uudistuksesta. Mihin suuntaan ollaan menossa?

Suunta on huolestuttava. Nykyisessä muodossaan uudistusehdotus käsittelee tulijoita kuin eläimiä, joille on asetettu hinta: ne jäsenmaat, jotka eivät vastaanota heille kiintiöityjä tulijoita, maksaisivat noin 20 000 euroa jokaisesta hylkäämästään henkilöstä. Edes Unkarin kaltaiset maat, joissa äärioikeisto on vallassa, eivät halua hyväksyä nykyistä tekstiä. Neuvottelut siis jatkuvat, mutta nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa ääri oikeisto ratsastaa maahanmuuttokysymyksillä, riskinä on, että lopputulos on vielä huonompi.

Millaista maahanmuuttopolitiikkaa itse ajatte EU:hun?

Ensinnäkin pakolaiset täytyy jakaa oikeudenmukaisemmin eri jäsen maiden välillä. Tämä ei tarkoita, että rajat pitäisi avata. Se ei olisi poliittisesti kestävä ratkaisu. Tarvitsemme tulijoita paikkaamaan työvoimapulaa ja väestön ikääntymistä, ja siksi meidän pitäisi lisätä laillisia tapoja saapua Eurooppaan. Turvapaikanhakijoiden on voitava jättää hakemuksensa ihmisoikeuksia kunnioittaen ja kansainvälistä oikeutta noudattaen.