Artikkelikuva
Mylläri John Otieno ja veljenpoika Maxwell Owino jauhavat ja myyvät joka viikko 180 kiloa maissia.

Kirjeenvaihtaja

Kun kaksi elefanttia tappelee, ruoho kärsii – Protestien kevät ei laskenut maissijauhon hintaa, mutta uuvutti nairobilaiset

Keniassa on osoitettu mieltä keväällä elinkustannusten nousua vastaan. Kiivaimmat protestit on nähty Nairobin keskustassa ja Kiberassa, Nairobin suurimmassa slummissa. Kiberalainen mylläri John Otieno on nähnyt läheltä molemmat: ihmisten tuskan hintojen noususta sekä mellakat.

Keniassa on takana poliittisen kuohunnan kevät. Yksi kipupiste on ruuan, etenkin maissijauhon hinnannousu. Nairobissa protestit ovat olleet kiivaimpia keskustassa ja Kiberassa, Afrikan suurimmassa slummissa, jossa asuu satoja tuhansia ihmisiä.

Käytännössä kaikki elinkustannukset ovat nousseet, mutta protestien iskusana on ollut unga, maissijauho. Ugali eli paksu maissipuuro on kenialaisten perusperuna. Kun sen hinta parissa vuodessa yli kaksinkertaistunut, ihmisten hätä on todellinen.

Kiberalainen mylläri John Otieno on nähnyt molemmat läheltä: ihmisten tuskan hintojen noususta – ja protestit.

”Myllyni jauhaa viikossa 180 kiloa maissia. Maksan tilasta vuokraa 5000 shillinkiä (34 euroa) kuussa ja päivän tuotto on 260–300 (2 euroa) shillinkiä. Protestien aikana pidin kaupan kiinni ja menetin tulot”, Otieno kertoo.

Eunice Aburu, John Otieno ja Maxwell Owino ovat samaa mieltä: maandamanot ovat vain vaikeuttaneet köyhien kiberalaisten elämää.

Elokuussa valittu presidentti William Ruto on suoran hintatuen sijaan antanut tukiaisia lannoitteille. Hän lupaa hintahelpotusta vuoden lopussa, kun kevään onnistuneen sadekauden kylvöistä korjataan sato. Ihmisillä on nälkä nyt.

Maandamanot eli protestit alkoivat, kun jo viidet presidentinvaalit hävinnyt Raila Odinga kutsui ihmiset kaduille. Maalis-huhtikuussa joka maanantai ja torstai osa Nairobista ajautui kaaokseen, johon sekoittui vandalismia ja varastelua – ja lisäksi sekä kansalaisiin että journalisteihin kohdistunutta poliisiväkivaltaa.

Vaikka Kibera on perinteisesti Odingan kannattajien aluetta, en tapaa John Otienon myllyllä yhtäkään protestien kannattajaa.

Kiberalaista koulua johtava Eunice Aburu kertoo ostavansa ungansa aina myllyltä, koska täällä se on halvempaa ja parempaa.

”Täysjyväugali pitää nälän kauemmin loitolla kuin kaupan kuorittu maissi. Kilohinta on täällä sata shillinkiä (70 senttiä) ja kaupassa 10 shillinkiä enemmän. Se on iso ero: erotuksella saan ugalin viereen sukumawiki-vihermuhennosta”, Aburu sanoo.

Hän kertoo olevansa täysin väsynyt protesteihin.

”Maandamano-päivinä lapset eivät pääse kouluun ja moni jää ilman ruokaa. Aivan turhaa ammuskelua.”

Samaa mieltä on myllyn naapurissa asuva Jackline Nyakowa.

”Minulla ei ole vakituista työtä, mutta saan vähät rahani ’hustlaamalla’: siivoan, pyykkään ja teen mitä tahansa aputöitä. Protestipäivinä ei voi lähteä etsimään työtä. On ollut entistä vaikeampaa kasvattaa yksin kolmea lasta, jotka tarvitsevat kolme ateriaa päivässä”, sanoo Nyakowa.

Jackline Nyakowa ja tytär Faridi asuvat myllyn naapurissa. ”Haluaisin antaa lapsilleni kolme ateriaa päivässä, mutta aina se ei onnistu”, Jackline sanoo.

Myllyllä auttelee John Otienon veljenpoika Maxwell Owino, joka tuli tammikuussa perheen kotikylästä Nairobiin. Hän haaveilee opinnoista, mutta ensihätään olisi löydettävä elanto.

”Haluaisin auttaa Maxwellin kouluun, mutta rahat eivät riitä”, John Otieno suree.

Maxwellin omat vanhemmat ovat kuolleet vuosia sitten.

”En ole halunnut osallistua protesteihin. Ihmiset kuolevat turhaan ja vandalismi vain vaikeuttaa köyhien ihmisten elämää. Johtajien pitäisi ratkoa ihmisten ongelmia, eikä tapella vallasta”, sanoo Maxwell Owino.

Myllärin mukaan protestien syy on kaikille selvä.

”Vanha mies haluaa itselleen tuolin, jota ei vaaleissa saanut. Nyt hän käyttää hyväkseen veljenpoikani kaltaisia köyhiä nuoria miehiä. Yksi kotikylämme nuorukainen kuoli mielenosoituksessa täällä Kiberassa.”

Kaupalla poikkeava David Kisibo on samaa mieltä perusasiasta. Protestien vuoksi köyhät vain kärsivät enemmän. Silti Kisibo ymmärtää myös protestoijia.

”Ihmiset tuntevat, että hallitus ei halua auttaa heitä. Kyse ei ole ainoastaan maissin ja ruuan hinnasta, vaan polttoaineet ja kaikki muukin on kallistunut. Minulla on kaksi lasta ja molempien koulumaksut ovat kallistuneet.”

Kevään maandamanoissa on epävirallisten arvioiden mukaan kuollut 10–15 ihmistä ja loukkaantunut kymmeniä. Ennestään velkainen valtiontalous on menettänyt verotuloja. Lähitulevaisuudessa talousongelmien ennustetaan vain syvenevän.

Toukokuussa protestit laantuivat. Kuukausia nokitelleiden poliittisten johtajien Ruton ja Odingan tulkitaan sopineen jostain, mutta sopimuksen sisällöstä ei ole kerrottu avoimesti.

Ihmiset ja talous huokaisevat helpotuksesta, mutta moni on huolissaan sekä rauhan kestävyydestä että terveen oppositiovoiman puuttumisesta poliittiselta kartalta.

David Kisibo viittaa kenialaiseen sananlaskuun:

”Kun kaksi elefanttia tappelee, ruoho kärsii. Kun poliitikot saavat tuolinsa, ungan hinnalla ei ole enää väliä.”

Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden Kenian kirjeenvaihtaja.

”Aivan turhaa ammuskelua. Kukaan ei uskalla lähteä kotoa, eikä pääse töihin ja kouluun”, sanoo Eunice Aburu protesteista.
”Kun poliitikot saavat tuolinsa, ungan hinnalla ei ole enää väliä”, epäilee myllyllä asioiva David Kisibo.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Olet nyt varjossa ""staging"". Poistu