Suomessa on puhuttu viime aikoina lasten kielitaidosta. Miksi tämä aihe on tärkeä?
Kielitaitoa on, että voi kommunikoida ja olla yhteydessä toisiin. Kyse on myös yhteiskunnassa pärjäämisestä, koska tärkeät asiakirjat vaativat paikallisten kielten luku- ja kirjoitustaitoa. Tällä kaikella on merkitystä eri yhteisöihin kuulumisen näkökulmasta. Vieraiden kielten opiskelu on kaventunut, vaikka meillä on toisaalta uusien kielten taitajia. Kielitaitoon liittyy siten oman ensikielen ja muiden kielten osaaminen hyvin monipuolisesti.
Keskitytäänkö julkisessa keskustelussa oikeisiin asioihin?
Monikielisyys nähdään maahanmuuttajataustaisilla oppijoilla usein puutteena eikä voimavarana. Puhutaan S2-pojista, mutta tällöin yhden leiman alle laitetaan kovin erilaisia yksilöitä. Välillä puhutaan myös kielitaidottomista. Lapsella tai nuorella voi kuitenkin olla paljon kielitaitoa, vaikka hänen kielitaitonsa koulun opetuskielellä olisi vasta aluillaan.
Joskus pelätään, ettei koulun kieltä opita tai syntyy kielellisiä ryhmittymiä, jos lapset saavat puhua keskenään omaa kieltään. Kotoutumiseen liittyviä asioita on tarkasteltava kriittisesti, mutta keskustelu voi olla luokittelevaa.
Keskustelussa on noussut esiin kielitietoinen opetus. Mitä se tarkoittaa?
Kielitietoisuudessa tiedostetaan kielen rooli kaikessa vuorovaikutuksessa, oppimisessa, yhteisön toiminnassa ja ihmisen identiteetin kannalta. Pelkkä kielen merkityksen tiedostaminen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan aktiivista vastuunkantoa asiassa. Esimerkiksi käsitteiden ymmärtämiseen liittyy usein haasteita, siksi tulee selittää niiden merkitys. Myös eri kielten käyttö oppimisessa on kielitietoisuutta.
Jos lasta kielletään käyttämästä omaa kieltä, yhtä identiteetin osa-aluetta mitätöidään.
Tarvitaanko kouluissa tällaista lähestymistapaa?
Kielitietoisuus on jo monen koulutusalan vaatimuksissa. Kielitietoisuutta tarvitaan kaikissa vuorovaikutustilanteissa, vain siten saamme kaikki oppilaat osallisiksi. Kielitietoisuus on perusta sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle ja yhdenvertaisten oppimahdollisuuksien takaaja. Sillä on taloudellista merkitystä, koska sen avulla voidaan ehkäistä syrjäytymistä.
Entä millainen merkitys oppilaiden kulttuuritaustoilla on oppimisen kannalta?
Omat kokemuksemme elämästä vaikuttavat siihen, miten havainnoimme ympäristöä ja rakennamme merkityksiä. Tapaa, jolla olemme kasvaneet näkemään asian, voi olla vaikea muuttaa. Joistain kielistä voi myös puuttua tiettyjä käsitteitä, kuten olla-verbi tai sana masennus. Jos oppilas ei ole koskaan nähnyt jäätä, on veden eri olomuotoja vaikeampi ymmärtää. Aiheeseen kytkeytyy myös se, luetaanko ja keskustellaanko kotona ja kuinka paljon älypuhelimiin käytetään aikaa.
Miksi lapsen tai nuoren omalla kielellä on merkitystä suomen oppimisessa?
Vahva ensikieli auttaa oppimaan, koska kieli on pohja tiedolliselle ajattelulle ja identiteetin rakentumiselle. Kun oppilas kokee olevansa hyväksytty itsenään, sitoutuu hän paremmin oppimistilanteisiin. Jos häntä taas kielletään käyttämästä omaa kieltä, yhtä identiteetin osa-aluetta mitätöidään. Tällöin oppimistulokset voivat olla heikommat. Olisi tärkeää, että vanhemmat ylläpitäisivät sitkeästi lasten ensikieltä, koska kielen kuuleminenkin auttaa oppimista.
Voitaisiinko muiden kielten, esimerkiksi arabian, osaamista hyödyntää nykyistä paremmin?
Koulussa oppilaita voidaan kannustaa etsimään tietoa, tekemään ryhmätöitä ja keskustelemaan omalla ensikielellään. Oppilaat ovat myös esimerkiksi pitäneet toisilleen kielikerhoja, jolloin he ovat itse toimineet opettajina. Kunnissa on tarjolla myös oman äidinkielen opetusta ja opetusta oppilaiden omalla kielellä eri aineista. Monikielisyys on yhteiskunnassa arvokas mahdollisuus, jota voisi hyödyntää monin tavoin.
Valitettavasti maailmalla tai maahanmuuttajien keskuudessa puhutuimmat kielet ovat kuitenkin osin eri kieliä kuin arvostettuina pidetyt kielet.
Miksi ylipäätään pidämme toisten kielten osaamista arvokkaampana kuin toisten?
Kielihierarkiat määrittelevät, mitä arvostetaan. Valitettavasti maailmalla tai maahanmuuttajien keskuudessa puhutuimmat kielet ovat kuitenkin osin eri kieliä kuin arvostettuina pidetyt kielet. Myös yhteiskunnallinen hyöty- ja talousnäkökulma vaikuttavat taustalla, kun taas inhimillinen näkökulma unohtuu. Näissäkin tapahtuu kuitenkin hiljalleen muutosta.
Millaista yhteistyötä kielitaidon kehittämisessä tarvitaan?
Eri opetussuunnitelmissa puhutaan kielitietoisuudesta ja vähäisestäkin kielitaidosta myönteisesti. Tarvitaan kuitenkin työtä, jotta kielitietoinen lähestymistapa saadaan osaksi kaikkea opetusta. Kouluissa on usein kiire, mutta oppilaita ja vanhempia voisi myös kuunnella aiheesta nykyistä enemmän. Opettajien mahdollisuus muiden työn seuraamiseen voisi kehittää työtapoja.
Miten aihetta voitaisiin huomioida yhteiskunnassa nykyistä paremmin?
Tämä on koko yhteiskunnan asia, johon voimme vaikuttaa arjessamme. Suomessa ei aina hyväksytä erilaisia suomen kielen muotoja ja kieli vaihdetaan helposti englantiin, vaikkei toinen osaisi sitä. Kyse on myös siitä, puhutaanko mediassa kielestä enemmän voimavarana vai puutteiden kautta.