1. Mainitse kolme konkreettista asiaa, joilla rakentaisit kaikkien kannalta kestävää tulevaisuutta Suomessa ja maailmalla?
Nostaisin ilmastokriisin läpileikkaavaksi teemaksi ulko-, kehitys- ja kauppapolitiikassa. Suomi ei ole niin profiloitunut siinä, kuin voisi olla. Suomi tunnetaan maailmalla naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäjänä ja rauhanvälittäjänä, mutta meillä ei ole niin vahvaa brändiä ilmastotyössä. Koen, että Suomella olisi tässä paljon voitettavaa. Tämä tarkoittaa, että pitäisi tehdä kotimaassa uskottavia ja kunnianhimoisia toimia, jotta olisimme uskottavia kansainvälisillä areenoilla.
Tarkoitan läpileikkaavuudella esimerkiksi sitä, ettei tehdä kauppapolitiikassa asioita, jotka ovat ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa. Vaikka presidentti ei näistä kaikista sektoreista päätä, hän voi olla tärkeä voima sen takaamisessa, että läpileikkaavuus toteutuu.
Ristiriitaista on nyt se, että Suomi leikkaa 40 prosenttia kansainvälisestä ilmastorahoituksesta ja samalla haluaa profiloitua ilmastokysymyksissä. Eli jos emme ole valmiita sitoutumaan konkreettisesti ja tämä aihe jää Suomen kaltaisissa vauraissa maissa vain sanojen tasolle, tämä ei osoita sitoutumista ja jättää ristiriitaisen kuvan Suomen politiikasta.
Toinen tapa rakentaa kestävää tulevaisuutta olisi osallistua aktiivisesti YK:ssa tehtävään työhön kestävän kehityksen agendan parissa ja osoittaa omalla arvovallalla Suomen sitoutuminen siihen työhön.
Jos presidentti pääsee osallistumaan erilaisiin rauhanvälitystehtäviin, hänen tulisi kiinnittää huomiota sosiaaliseen agendaan. Kestävä rauha saavutetaan vain, jos pystytään keskittymään ihmisten sosiaaliseen kehitykseen ja taloudellisin olosuhteisiin kyseisessä maassa.
2. Presidentti on arvojohtaja. Mikä on mielestäsi Suomen ulkopolitiikan tärkein arvo?
Ihmisoikeusperustaisuus on itselleni tärkein läpileikkaava perustavanlaatuinen teema, jonka toivoisin näkyvän kaikessa ulkopolitiikassa, jota Suomi tekee. Meillä ei ole kaksoisstandardeja sen suhteen ja me olemme maa, joka uskaltaa nostaa vaikeitakin ihmisoikeuskysymyksiä esille erilaisten valtioiden kanssa kahdenvälisissä neuvotteluissa. Toimimme johdonmukaisesti sen arvon puolesta kaikilla kansainvälisillä areenoilla.
3. Ilmastouhat, energiakriisi ja sota pelottavat ihmisiä. Mikä rooli tunteilla on arvojohtajan työssä?
Ajattelen, että tunteet ovat tärkeitä siinä, miten arvot toteutuvat. Presidentti voi olla myötävaikuttamassa positiivisen tunnekulttuurin syntymisessä tavalla, jolla hän itse puhuu ja millaisia näkökulmia hän nostaa esille. Haastavaa tällä hetkellä on se, että on sellaisia poliittisia voimia, jotka haluavat synnyttää negatiivista tunnekulttuuria näiden teemojen ympärille. Vaikutusvaltaisissa asemissa olevien ihmisten tehtävä on kuitenkin miettiä, kuinka positiivista tunnekulttuuria voi luoda esimerkiksi kestävän kehityksen teemoissa. Uskon, että sille on paljoin suotuisaa maaperää. Meidän kansallisissa tavoitteissamme on paljon sellaista, mikä sopii hyvin yhteen suomalaisen perinteisen tunnemaiseman kanssa, esimerkiksi vesistöjen suojelu. Tulisi tuoda laajasti esille tekojen hyötyjä ja pyrkiä eroon ajattelusta, että meidän etumme täällä ja muiden edut muualla olisivat vastakkaisia. Intressimme ovat kuitenkin vahvasti yhteen kietoutuneita. En siis koe globaalista oikeudenmukaisuudesta huolehtimista suomalaisten etujen kanssa vastakkaisena. Etumme on nimenomaan tehdä näin, monista syistä.
4. Millaista kokemusta teillä on yhteistyöstä ja politiikasta kehittyvien maiden kanssa?
Kokemukseni liittyvät yhtäältä tehtäviini politiikassa ja toisaalta kansalaistoimintaan ennen sitä. Opetusministerinä olen edustanut kestävän kehityksen huippukokouksissa. Painopistealue viime kaudella oli oppimisen ja koulutuksen vahvistaminen ja globaaliin koulutuksen kriisiin vastaaminen. Pandemian vaikutukset globaaliin oppimiseen ovat olleet todella rajut. Vierailin myös opetusministerinä Mosambikissa ja Etelä-Afrikassa, tutustuin noissa maissa kehitysyhteistyöhön ja koulutuksen parissa työskenteleviin järjestöihin. Ennen tätä kansanedustajana olen osallistunut ja tutustunut Etiopiassa ja Tansaniassa oleviin kehitysyhteistyöhankkeisiin. Myös Länsirannalla olen vieraillut poliittisen nuorisojärjestön kanssa ennen eduskuntatyötä.
Paljon on puhuttu siitä, että globaalit valta-asetelmat muuttuvat. Iso oppi tässä pitää olla se, että tarvitaan nöyryyttä.
5. Kehittyvien maiden merkitys maailmanyhteisössä korostuu yhä enenevissä määrin. Mitä tämä tarkoittaa Suomen ulkopolitiikan kannalta? Tulisiko Suomen ja muiden länsimaiden antaa tilaa kehittyville maille?
Meidän pitäisi antaa enemmän painoarvoa kehittyville maille, historiallissiat syistä. Iso kysymys on se, miten Suomi suhtautuu kehittyvistä maista tuleviin aloitteisiin ja avauksiin. Tämä näkyy siinä, mitä nostetaan YK:n agendalle. Mikäli Suomi ja muut länsimaat ottavat nihkeän asenteen niihin sopimuksiin, joita tehdään YK:n järjestelmän puitteissa vaikkapa kansainvälisestä yritysverotuksesta tai ydinasekieltosopimuksista, totta kai se heikentää monenkeskistä sääntöperustaista järjestelmää. On ongelmallista, jos länsimaiden asento on aina nihkeä ja jos se ei anna tilaa uusille avauksille ja aloitteille, joita tehdään.
Paljon on puhuttu siitä, että globaalit valta-asetelmat muuttuvat. Iso oppi tässä pitää olla se, että tarvitaan nöyryyttä. Me emme enää pelkästään mene kertomaan, miten asiat pitää tehdä. Kumppanuudet rakennetaan tasavertaisesti. Pitää olla aidosti kiinnostunut kahdenvälisestä vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä.
6. Miten edistäisit presidenttinä ihmisoikeuksien toteutumista?
Presidentillä pitää olla ohjenuora siihen, miten otetaan kantaa ja nostetaan asioita esille. Presidentti voi omalla arvovallallaan nostaa esille esimerkiksi iranilaisten naisten aseman, tuoda esille sen rohkean työn, jota jopa koululaiset ovat siellä tehneet. Presidentin arvovallan tulisi näkyä siinä, miten Suomi asennoituu Gazan sotaan ja tulitaukovaatimuksiin tai miten puhutaan siitä osasta kansainvälistä oikeutta, joka muodostaa meidän ihmisoikeussääntelyn perustan. Nyt näkyvillä on ollut se, että presidentti ja ministeri kyseenalaistavat sopimuksia ja väittävät niiden olevan vanhentuneita. Tämä ei millään tavalla edistä ihmisoikeusperustaista politiikka, vaan pikemminkin murentaa sitä.
Kahdenvälisissä suhteissa presidentin tulee uskaltaa ottaa esille ihmisoikeusongelmia ja tavata ihmisoikeuksien puolustajia eri maista. Vaikka tämä rakentaisi jännitteitä valtioiden kahdenvälisiin suhteisiin, presidentin tulisi edistää tällaista vuorovaikutusta.
Nyt presidenttivaalikampanjan aikana ristiriitaista on ollut se, että vaikka kaikki puhuvat monenkeskisestä sääntöperustaisesta järjestelmästä, kuitenkin sanoudutaan irti kansainväliseen oikeuteen kuuluvista ihmisoikeussopimuksista ja sanotaan että YK:n pakolaissopimus on vanhentunut. Ovatko sitten kaikki muutkin Geneven sopimukset vanhentuneita eli se, mitä Venäjä saa ja ei saa tehdä Ukrainassa tai Israel saa ja ei saa tehdä Gazassa?
Näen tässä ristiriitaa, että ihmisoikeussopimuksia ei nähdä osana kansainvälisiä sopimuksia. Ihmisoikeussopimukset on luotu haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suojelemiseksi. Aina on ollut niin, että johtajat ovat alkaneet kaventaa oikeuksia ryhmistä, joita on jo entuudestaan demonisotiu ja marginalisoitu. Se osa kansainvälisestä oikeudesta, joka säätelee esimerkiksi turvapaikanhakijoiden oikeuksia, on nyt kyseenalaistettu ja se on minusta huolestuttavaa.
7. Ilmastokriisi altistaa ihmisiä yhä useammille kriiseille ja syventää eriarvoisuutta. Tämä taas voi johtaa kasvaviin jännitteisiin, muuttoliikkeisiin, nälänhätään sekä laajempiin humanitaarisiin katastrofeihin. Millaisena näet Suomen presidentin roolin ilmastopolitiikan johtamisessa ja toteuttamisessa osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan edistämistä?
Koen, että se voi olla erittäin merkittävä rooli ulko- ja sisäpoliittisesti. Presidentti voi pitää esillä ilmastotoimien tärkeyttä ja puhua niiden puolesta, myötävaikuttaa ja edistää ilmastodiplomatiaa. Erityisesti presidentti voi olla positiivinen voima juuri siinä, mikä tunnelma syntyy tiettyjen teemojen ympärille. Sauli Niinistöhän on ottanut aika paljon esille ympäristöön liittyviä kysymyksiä.
Suomen presidentin tulee tuoda esille kansalaisyhteiskunnan merkitys: on iso osa pysyvää rauhaa ja demokratiakehitystä huolehtia kansalaisyhteiskunnan tilasta ja toimintaedellytyksistä.
8. Kansalaisten vapaa ja aktiivinen osallistuminen yhteiskunnan toimintaan on demokratian edellytys. Miten edistäisitte presidenttinä demokratiaa ja kansalaisten osallistumista?
Kun puhutaan Suomessa kestävästä kehityksestä, täällä kansalaisyhteiskunnan rooli on ollut tärkeä, mikä on myös kansainvälisesti tärkeä viesti. Presidentti itse voi olla vuorovaikutuksessa kansalaisyhteiskunnan kanssa ja ottaa esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan edustajia mukaan eri matkoille. Vierailujen ja matkojen yhteydessä presidentin olisi tärkeää tutustua paikallisiin kansalaisyhteiskunnan toimijoihin ja olla heidän kanssaan vuorovaikutuksessa. Sisältöjen tasolla esimerkiksi rauhanvälityksessä Suomen presidentin tulee tuoda esille kansalaisyhteiskunnan merkitys: on iso osa pysyvää rauhaa ja demokratiakehitystä huolehtia kansalaisyhteiskunnan tilasta ja toimintaedellytyksistä.
9. Hybridivaikuttaminen on valitettavan ajankohtainen teema myös tulevalla presidenttikaudella. Esimerkiksi kehittyvien maiden kansalaisia käytetään parhaillaan hybridivaikuttamisen välineinä maamme rajoilla. Miten presidenttinä tasapainottelisitte ihmisoikeuksien turvaamisen ja turvallisuuden välillä?
On vaarallista luoda sellaista kuvaa, että nämä olisivat vastakkaisia asioita tai että meillä olisi edes mahdollisuus valita. Kaikessa kansainvälisessä oikeudessa annetaan painoarvoa kansalliselle turvallisuudelle ja valtioiden suvereniteetille. Lähes kaikissa ihmisoikeussopimuksissa on sisäänkirjoitettuna lähtöoletus: valtiolla on oikeus ja velvollisuus huolehtia kansalaistensa turvallisuudesta. Kun puhutaan perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista ja pakottavista normeista, kuten palautuskielto tai kidutuksen vastainen kielto, ne tulee yhteensovittaa tämän kanssa. Ihmisoikeuksien noudattamien ei ole pois kansallisesta turvallisuudesta.
Lainsäädännössämme esimerkiksi todetaan, että Suomella on mahdollisuus sulkea rajanyityspisteitä, kuitenkin niin, ettei oikeus kansainväliseen suojeluun vaarannu. Yksi virhe tämän hetken tilanteessa on ollut se, että tästä on tehty valintatilanne. Valintaharha on väärä. Juridisesti meidän tulee tehdä toimenpiteitä kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi. Samalla meidän tulee noudattaa minimivelvoitteita, joita meillä on ihmisoikeuksien osalta.
Meidän ei tulisi juuttua keskustelukulttuuriin, jossa jotkut ihmisryhmät luokitellaan ongelmaksi tai epäkohdaksi.
10. Mitä keinoja presidentillä voi olla parantaa vähemmistöjen oikeuksia?
Presidentti on näkyvä tehtävä ja presidentti käyttää julkista valtaa. Sitä on aina, haluaapa presidentti sitä tai ei. Joka kerta kun presidentti kommentoi, hän käyttää jukista valtaa: miten kommentoi, mihin ottaa kantaa. Presidentti voi tehdä mielestäni hyvin paljon vähemmistöjen eteen: lisätä keskinäistä ymmärrystä, lieventää uhkakuvia, muistuttaa että olemme kaikki ihmisiä, vähentää omalla puhetavallaan jännitteitä.
Myös sillä on merkitystä, missä presidentti vierailee ja kenen kanssa hän on yhteyksissä. Presidentti voi omalla esimerkillään osoittaa kiinnostusta eri vähemmistöryhmiä kohtaan ja nostaa heidän oikeuksiaan esille.
Maahanmuuttopolitiikassa juututaan helposti kulttuurikeskusteluun – siihen onko monikulturisuus hyvä tai huono asia. Itse ajattelen, että se on ennen kaikkea tosiasia. On vaarallista kyseenalaistaa jotain, mikä on arkitodellisuutta. Huomio pitäisi viedä epäkohtiin ja käytännön yhteiskunnallisin ongelmiin, kuten segregaatioon, työttömyyteen tai nuorten syrjäytymiseen. Ne ovat ratkaistavissa olevia yhteiskunnallisia ongelmia. Meidän ei tulisi juuttua keskustelukulttuuriin, jossa jotkut ihmisryhmät luokitellaan ongelmaksi tai epäkohdaksi. Tämä johtaa ainoastaan lisääntyviin jännitteisin ja konflikteihin, kasvavaan syrjintään.
Presidentti ja 10 kysymystä kestävästä tulevaisuudesta -tentissä seuraavaksi Olli Rehn 19.12. klo 10.
Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Fingo.fi