1. Aloitat työt Suomen Lähi-idän instituutin (FIME) johtajana kesäkuussa. Miksi hait FIME:n johtajaksi?
Olen halunnut aina välillä vaihtaa maisemaa. Olen ollut jonkin aikaa töissä Tampereella ja ajattelin, että on korkea aika ottaa uusia haasteita vastaan.
2. FIME:n ydintehtäviä on tuottaa ja tukea Lähi-idän tutkimusta. Onko sinulla suuria suunnitelmia instituutin suhteen?
Itse asiassa on. Tarkoitukseni on tehdä instituuttia tunnetummaksi Lähi-idässä. Käväisin siellä viikko sitten, ja jutellessani ulkomaalaisten kollegoideni kanssa olen huomannut, että instituutin olemassaolosta ei oikein tiedetä, vaikka meillä on resursseja järjestää ja tukea toimintaa.
Suomessa yhtenä painopisteenä on Lähi-idästä muuttaneiden ihmisten lähentäminen yhteiskuntaan. Haluamme myös saada aikaan keskustelua erilaisista käytännöistä, jotka suomalaisia askarruttavat. Tutkimusta tarvitaan, jotta meillä on asiantuntijoita, jotka osaavat suomeksi kertoa eri asioiden taustoja. Instituutti järjestääkin tutustumiskäyntejä ja kursseja eri ammattiryhmille ja opiskelijoille.
Haluan myös panostaa pohjoismaiseen yhteistyöhön. Muut Pohjoismaat ovat joutuneet sulkemaan instituuttejaan Lähi-idässä, joten yhteistyö on luontevaa.
3. Instituutti sijaitsee Libanonissa, joka on kärsinyt monenlaisesta epävakaudesta viime vuosina. Huolestuttaako Beirutiin muuttaminen?
Ei se huolestuta. Olen asunut Lähi-idässä vaikeammissakin olosuhteissa. Viimeisimmällä matkallani näin silti, että ihmisillä on siellä valtava katastrofi hyperinflaation takia. Ihmiset joutuvat kerjäämään, koska rahat eivät riitä ruokaan, ja hinnat nousevat joka päivä.
4. Tietävätkö suomalaiset tarpeeksi Lähi-idästä?
No eivät tiedä. Lähi-itä pääsee uutisiin vain silloin kun tapahtuu jotain ikävää, kuten sotia ja pommi-iskuja.
Toisaalta ihmisten on ollut pakko kiinnostua, kun Lähi-idästä on alkanut tulla enemmän pakolaisia. Nämä ihmiskohtalot ja syyt miksi joku lähtee pakolaiseksi jäävät taustoittamatta. Taustoittavia juttuja ei ole meillä mediassa ollenkaan, ja koko Lähi-idän rikkaus näyttäytyy vain väkivallan kautta.
Tämä antaa valheellisen kuvan, koska ihmiset haluavat loppujen lopuksi elää rauhanomaisesti. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että lähes kaikissa Lähi-idän maissa on huono hallinto. Se on perussyy ongelmiin näissä maissa.
5. Turkki on tehnyt Suomelle vaatimuksia esimerkiksi kurdiryhmiin liittyen natoprosessin aikana. Mitä Turkki näillä vaatimuksilla halusi?
Turkkihan teki vaatimuksia kurdien lisäksi myös niin kutsuttuihin gülenisteihin liittyen. Siinä ei ole mitään uutta, että Turkki on ajanut nämä kaksi ihmisryhmää ahtaalle, mutta Nato-prosessissa Turkin annettiin tehdä politiikkaa näitä ryhmittymiä vastaan Suomen ja Ruotsin kustannuksella.
Tämä on minusta äärimmäisen huolestuttavaa, koska Suomessa kurdit ja gülenistit ovat ihmisiä, jotka tarvitsevat suojelua. Suomessa ei missään tapauksessa voida mennä tilanteeseen, jossa näiden ihmisten ihmisoikeuksia ruvetaan myymään, että Suomi pääsee Natoon. Tähän ei ole onneksi ryhdytty.
Nato-prosessi on ollut kuitenkin niin likainen, että mieleen on tullut Toisen maailmansodan aikainen juutalaisten luovuttaminen natsi-Saksaan. Tässä on ollut kaikuja todella ikävästä politiikasta.
6. Suomessa ei olla tehty radikaaleja liikkeitä Turkin vaatimuksiin liittyen. Onko neuvotteluissa ollut viitteitä uuteen suomettumisen aikakauteen, tällä kertaa Turkkia kohtaan?
Voisiko olla mahdollista, että jonkun toisen hallituksen aikana oltaisiin annettu enemmän myönnytyksiä ja alettu muuttamaan omaa lainsäädäntöä toisen maan vaatimusten takia? Olisi huolestuttavaa, jos sellaista tapahtuisi.
Suomessa täytyy pitää kiinni demokratiasta, omista laeistamme ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Suomen ulkopolitiikan pitää perustua ihmisoikeuksien kunnioittamiseen kaikkialla maapallolla eikä lyhytnäköisiin intresseihin.
7. Palestiinassa on ollut poikkeuksellisen paljon väkivaltaisuuksia tänä vuonna. Miten kuvailisit Palestiinan ja Israelin tilannetta tällä hetkellä?
Palestiinan konflikti on tällä hetkellä surullisen unohdettu. Tilanne on huonontunut koko ajan, ja siitä huolimatta se ei ole meillä mediassa esillä.
Maassa on ollut rankkoja iskuja mielenosoittajia vastaan. Israelin tapa eliminoida vastustajia on tehdä järeitä pommi-iskuja, ja näissä on kuollut huomattava määrä siviilejä. Samaan aikaan siirtokuntapolitiikka on vain jatkunut.
8. Iranissakin on kuohunut viime kuukausina. Onko naisten oikeuksia ajava kansanliike voittamassa diktatuurin?
Olen optimistinen sen suhteen, että Iranissa tulee tapahtumaan muutos, mutta kehitys on hidasta. Mielenosoitukset ovat nyt jossain määrin hiljentyneet, mutta se ei tarkoita, etteivätkö ihmiset olisi lakanneet tuntemasta sitä tyytymättömyyttä, mikä Iranissa vallitsee.
Teokraattinen valtakoneisto on pulassa, koska nuoren sukupolven parissa kasvaa vastustus heidän hallinnolleen.
Nuoret koulutytöt ovat uhmanneet omaa henkeään järjestämällä mielenosoituksia, jotka ovat voineet näyttää joidenkin silmissä pieniltä. Protesteissa on kyseenalaistettu pappisvallan olemassaoloa.
Tilanne hautuu, eikä se ole mitenkään ohi. Minusta on odotettavissa, että pappisvalta kaatuu, mutta siihen menee vielä aikaa.
9. Mitä muuta mielenkiintoista Lähi-itään tällä hetkellä kuuluu, kuin nämä uutisissa enemmän tai vähemmän pyörivät sodat ja konfliktit?
Ukrainan sotahan vaikuttaa myös Lähi-itään. Ukrainan viljanviennin vaikeudet aiheuttavat nälänhätää Lähi-idässä. Sodalla on maailmanlaajuisia vaikutuksia ja se pitää saada loppumaan.
Lähi-idässä on tällä hetkellä käynnissä myös ramadan. Siellä vietetään pitkiä öitä paastopäivien jälkeen, valvotaan ja pidetään hauskaa kaikesta huolimatta. Kaduilla on hyvin eloisaa, ihmiset järjestävät konsertteja ja tanssitaan. On menossa ilon juhla.
Jokaisesta Lähi-idän maasta pitäisi kertoa erikseen. Siellä olisi tuhansia tarinoita kerrottavana, jotka menevät tämän konflikti-, terrorismi- ja sota -problematiikan ulkopuolelle.
10. Mikä on lempipaikkasi Lähi-idässä ja miksi?
Oma lempipaikkani on tietenkin Jemen. Olen aina sanonut, että jos käy Jemenissä ja matkustelee siellä laajasti, niin ei tarvitse käydä muualla. Siellä on todella kauniit vuoret, aivan upea rannikko, hieno hiekkaerämaa ja kaikkea siitä väliltä.
Ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisiä, ja vaikka se on köyhä maa kansainvälisesti ajateltuna, siellä on todella rikas elämänlaatu. Adenin kaupunki Jemenin etelärannikolla on mielipaikkani.
Susanne Dahlgren
Asuu Helsingissä, muuttaa Beirutiin kesäkuussa.
Kiinnostui Lähi-idästä teininä Palestiina-kysymyksen kautta osallistuessaan rauhanliikkeeseen.
Väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2004. Väitöskirjan aiheena oli Jemenin yhteiskunnallinen dynamiikka normien ja moraalin kautta tarkasteltuna.
Työskentelee kevään loppuun asti Tampereen yliopiston sosiaaliantropologian yliopistonlehtorina
Suosittelee matkakohteeksi Socotran saarta Jemenissä sen ainutlaatuisen luonnon takia
Lempiesine, jonka omistaa: maalauspensseli.