Dreisog-surfficlubin edessä vetää märkäpukuja päälleen kymmenen surfaajaa. Ada Puranen, 16, vahaa surffilautaa, jottei se luistaisi vedessä jalkojen alta.
Surffiporukalla on tuuria, sillä tänään Fuengirolassa on aaltoja. Joka viikko niitä ei ole. Silloin surffarit, Ada, Lumihelmi Reini, 17, Nea Haikola, 16,ja Venny Marjamaa, 17, surffiskeittaavat tai treenaavat rannalla.
Surfficlubin edessä merta halkoo aallonmurtaja. Sen toisella puolen aallot ovat tänää sekavaa vyyhtiä ja virta on voimakas, toisella puolella pehmeämmät ja pienemmät. ”Kummalle puolelle haluatte?”, kysyy surfficlubin opettaja Javi Donoso.
Tytöt eivät kaihda haasteita. Ehdottomasti vaikeampiin aaltoihin. Laudaksi kaikki valitsevat pienehkön 6,6:n, jonka kyytiin on hankala päästä mutta joka kääntyy ketterämmin.
Aurinkorannikon suomalaisen koulun lukiolaistytöt ovat surffanneet pian vuoden.Fuengirolaa ei tunneta surffareiden paratiisina eikä isoja aaltoja ole juuri koskaan, mutta nelikolle surffaaminen silti ”ihan parasta”.
”Kun saa aallon ja pääsee siihen, sellaista tunnetta ei saa missään muualla”, sanoo Nea.
”Surffaamalla elämästä tulee rennompaa”, sanoo Dreisog-surfficlubin opettaja Javi Donoso, 23. Hän on vetänyt surfficlubia kolme vuotta.
”Alussa meillä oli vain neljä lautaa, nyt harrastajia on viikon aikana noin 40. Suomalaisia on aina ollut paljon, 60-70 prosenttia asiakkaista. Meitä voi melkein sanoa jo viralliseksi suomalaiseksi surffikouluksi”, Javi virnistää.
Surffissa viehättää moni asia, sanoo Javi, 15-vuotiaasta asti surffannut paljasjalkainen fuengirolainen.
Hän on nähnyt monesti, miten surffi lisää rentoutta ja iloa elämään, ja miten masennus ja stressi helpottaa.
”Yhteys luontoon, haastavuus… Aallot ovat aina erilaisia ja kaatuvat joka kerta tavalla. Aina täytyy olla valmis sopeutumaan. Tämä on ikuista taistelua meren kanssa. Jos jatkat harjoittelua, opit saamaan aaltoja. Se on hyvä oppi elämään.”
Hän on nähnyt monesti, miten surffi lisää rentoutta ja iloa elämään, ja miten masennus ja stressi helpottaa.
”Aluksi vaikea harrastus muuttuu vuoden harrastamisen jälkeen taianomaiseksi.”
Suurin osa harrastajista on nuoria, 14-18-vuotiaita, mutta aikuisiakin innostuu aina mukaan. Iäkkäin surffari on ollut 78-vuotias. Kokemus oli kaunis.
”Hän sanoi, että vedessä unohtaa ikänsä”, Javi sanoo.
Yksi aikuissurffareista on Marjo Hirvensalo, 37. Hän kokeili surffia puoli vuotta sitten ja jäi kerrasta koukkuun.
Marjo on perheestä ainoa, joka surffaa. Viisihenkinen perhe tuli vuosi sitten Fuengirolaan testaamaan, miten viihtyisi ja miten arki loksahtaisi kohdilleen. Kävi ilmi, että mahtavasti. Nyt on tarkoitus jäädä aloilleen ainakin joksikin aikaa.
Espanjassa elämä on erilaista kuin Suomessa, ehkä etenkin siksi, että perhe päätti tietoisesti rauhoittaa arkeaan. Lapsilla on kaikilla harrastuksensa, mutta arjessa on silti rauhallisempi tempo.
”Kaikki on lähellä ja käden ulottuvilla”, sanoo Marjo.
”Olen ollut todella yllättynyt, miten paljon täällä on mahdollisuuksia kokeilla kaikkea. Voit pyytää yksityistunnin vaikka omaan puutarhaan melkein mistä tahansa lajista mitä keksit, laulamisesta nyrkkeilyyn, ilman että tarvitsee maksaa itseään kipeäksi. ”
Arkisin Marjo vetää erilaisia liikuntaryhmiä Sofia-opistolla, esimerkiksi suppailua, kahvakuulaa ja toiminnallista treeniä niin nuorille kuin aikuisillekin, rannalla ja salissa.
Espanjalaiset heittäytyvät enemmän hetkeen eivätkä ole niin tosissaan kaikessa.
Sofia-opisto on Fuengirolassa toimiva aikuisopisto, joka tarjoaa suomenkielisiä kursseja kielistä käsitöihin ja teatterista tietotekniikkaan. Sen tarjonta kasvaa kokoajan. Ensi syksystä lähtien tarjolla on myös avoimen yliopiston opintokokonaisuuksia kasvatustieteestä, kauppatieteestä ja psykologiasta.
”Haluamme vastata siihen tarpeeseen, että lukion jälkeenkin olisi tarjolla opintoja suomeksi. Väylän kautta voi hakea yliopistoon myöhemmin”, sanoo Sofia-opiston rehtori Sari Savolainen.
”Toki opintoihin toivotaan kaiken ikäisiä, sillä mitä enemmän vuorovaikutusta eri ikäisten ja eri kokemuksia omaavien välillä on, sitä enemmän se tukee oppimista.”
Tulevaisuudessa tarkoitus on tarjota myös ammattiopiston opintoja, mutta vielä Savolainen ei tiedä, missä laajuudessa. Samoin yrittäjille on suunnitelmissa tarjota opintoja yhteistyössä Espanjan suomalaisten yrittäjien kanssa.
Entä millaisia ajatuksia elämästä Aurinkorannikolla on Fuengirolassa asuvilla nuorilla?
Ada Puranen ja Venny Marjamaa katselevat espanjalaista kulttuuria vielä aika uusin silmin, sillä takana on vasta vuosi asumista. Heistä espanjalainen rennompi arki on tuntunut tosi hyvältä.
”Espanjalaiset heittäytyvät enemmän hetkeen eivätkä ole niin tosissaan kaikessa”, sanoo Ada. ”Sen haluaisin viedä Suomeenkin, että arki pyörii, vaikkei niin stressaa siitä.”
”Suomalaisessa koulussa tuntuu kuin olisi Suomessa, mutta kun astuu koulun portista ulos, onkin jossain muualla, äänekkäämmässä ja eloisammassa paikassa”, sanoo Venny.
Surffin ohella tyttöjen vapaa-aikaa kuluu harrastuksissa: Ada ui kilpaa ja Venny pelaa jalkapalloa Fuengirolan naistenjoukkueessa. Lisäksi nuoret pelaavat padelia ja beachvolleyta ja tapaavat kavereita.
Kaupungissa seitsemän vuotta asunut Nea tapasi rannalla viimeksi unkarilaiset kaverukset. Kainsainvälisyys onkin yksi leimallinen piirre Fuengirolalle.
7-vuotiaasta asti seudulla asuneelle Lumihelmille Fuengirola alkaa silti olla ” ’aika nähty’. Muutama ok kahvila on, hyviä jäätelöpaikkoja ja pari hyvää kirjakauppaa”, hän sanoo.
”Viikonloppuisin hengaan mielummin Malagassa, jossa on kirpputoreja ja kahviloita, hyviä ravintoloita, esimerkiksi japanilaisia, sekä pienempiä musiikkikeikkoja ja taidenäyttelyitä.”
Ei ole mitään hajua mitä Suomessa tapahtuu.
Entä lukion jälkeen, kutsuuko Suomi vai houkuttaako maailma?
Varmaankin Suomi, tuumivat Ada ja Venny. Lumihelmillä oli kova ikävä Suomeen joitain vuosia sitten, ja silloin hän oli varma, että menisi Suomeen opiskelemaan. Aika on kuitenkin kääntänyt ajatukset.
”Haluan maailmalle. Eurooppa kiinnostaa, esimerkiksi Alankomaat. Haluan vaikuttaa maailmaan politiikan tai taiteen keinoin. Jos jään Espanjaan, haluan isompaan kaupunkiin, kuten Madridiin tai Barcelonaan.”
Nealle Suomi alkaa tuntua kaukaiselta, sillä hän käy siellä harvoin.
”En kuule sieltä mitään, ei ole mitään hajua mitä Suomessa tapahtuu.”
Yksi asia on kuitenkin varmaa. Lukion jälkeen Nea haluaa asua paikassa, jossa ranta on lähellä. Opiskella ehkä meribiologiaa. Ja ainakin surffata.
