“Vanhempani sanoivat arvelleensa, etten naisi ketään omasta yhteisöstämme, koska minulla on ystäviä eri etnisistä taustoista ja eri puolilta Intiaa. Lisäksi asumme kaukana vanhempieni tutuista ja suvusta.” 

Näin sanoo Aishwarya, jonka poikkeuksellisia häitä vietettiin tammikuussa. Poikkeuksellisia siksi, että Aishwarya meni naimisiin eri kastiin kuuluvan, itse valitsemansa miehen, Sagarin, kanssa.

Aishwarya on hindu ja bramiini, Sagar sindhi. Kastijärjestelmässä bramiinit ovat sindhejä ylempänä.

Avioliitto samaan kastiin kuuluvan ja samaa uskontoa noudattavan kanssa on yhä normi Intiassa. Yli 95 prosenttia intialaisista valitsee samaa uskontoa tunnustavan aviopuolison. Asenteet kastienvälisiä avioliittoja kohtaan vaihtelevat eri puolilla maata: Etelä-Intiassa noin kolmasosa vastustaa kastienvälisiä liittoja, kun taas Pohjois-Intiassa niitä vastaan on noin 71 prosenttia väestöstä. Normin rikkovia pariskuntia on joutunut väkivallan kohteeksi ja jopa tapettu. 

Syrjinnän vuoksi moni Intian osavaltio pyrkii tukemaan eri kasteihin kuuluvia hindupariskuntia taloudellisesti. Sagarin kotiosavaltiossa Rajasthanissa tukisumma kaksinkertaistettiin maaliskuussa 5600:aan euroon. Korkea summa on houkutellut ihmisiä solmimaan valeavioliittoja, jotka on purettu myöhemmin. Siksi puolet summasta saa nykyään ensimmäisen avioliittovuoden aikana ja toisen puolen vasta kahdeksan vuoden yhdessäolon jälkeen. 

Aishwarya ja Sagar oliva tutustuneet ja ystävystyneet viisi vuotta aiemmin työskennellessään samassa hengellisessä tapahtumassa. Sekä Aishwarya että Sagar työskentelevät rahoitusalalla.

Muutaman kuukauden päästä Sagar soitti Aishwaryalle, ja puhelu kesti kolme tuntia.  He alkoivat matkustaa yhdessä pyhiin paikkoihin eri puolilla Intiaa, ja pitkistä puheluista tuli tapa.

“Pidän hänestä, koska hän on puhelias ekstrovertti, toisin kuin minä”, Aishwarya sanoo.

Samaan aikaan Aishwaryan vanhemmat alkoivat esitellä tyttärelleen sulhasehdokkaita nettisivuilta. Aishwarya ei kuitenkaan mieltynyt hänelle esiteltyihin miehiin.

“He olivat ujoja ja odottivat minun jättävän työni ja jäävän kotiin kokkaamaan. Moni heistä myös joi ja tupakoi.”

Kahden vuoden etsinnän jälkeen vanhemmat luovuttivat.  

“He ajattelivat, etten tule löytämään ketään, mutta minulla ei ollut kiire”, Aishwarya sanoo.

Aishwarya oli kertonut vanhemmilleen treffeistään myös Sagarin kanssa ja sopivan hetken tullen hän rohkaistui ehdottamaan Sagarille, että he menisivät naimisiin. 

Sagar innostui ehdotuksesta, mutta arkaili Aishwaryan vanhempien tapaamista. Puoli vuotta myöhemmin ja lukuisten keskustelujen jälkeen Sagar vihdoin matkusti Aishwaryan kotiin Hyderabadiin. Nuorenparin yllätykseksi tapaaminen meni hyvin.

“Vanhempieni mielestä oli tosin outoa, että hän osoitti kunnioitusta koskettamalla heidän jalkojaan, mikä on tavallinen tapa Pohjois-Intiassa. Sagarin vaalea iho oli myös plussaa”, Aishwarya sanoo.

Sagarin mielestä Etelä-Intiassa arvostetaan hyvää ammattia ja englannin kielen taitoa.

Myös Sagarin vanhemmat pitivät Aishwaryasta tavattuaan hänet.

“Olin hämmentynyt siitä, että kaikki olivat niin mukavia, vaikka eivät tunteneet minua”, Aishwarya sanoo. 

Sagarin vanhemmat odottivat häiden toteutuvan vasta vuoden tai parin päästä, mutta Aishwaryan vanhemmat eivät enää halunneet odottaa. Sagarin suvulle olisi ollut vaikeaa matkustaa 1600 kilometrin päähän Hyderabadiin, joten häät päätettiin pitää kahdessa osassa: ensin pienempi hääjuhla Jaipurissa lähempänä Sagarin perhettä ja sitten isompi juhla Hyderabadissa.

Perinteiden mukaisesti Aishwaryan olisi pitänyt muuttaa häiden jälkeen Sagarin perheen luo. Hän halusi kuitenkin jatkaa työtään kotikaupungissaan. Sagarin työ taas on pitänyt hänet pohjoisessa, joten nuoripari ei ole vielä asunut yhdessä.

Yhteiselämä tulee aikanaan olemaan monin tavoin uutta ja jännittävää.

“Kumpikaan meistä ei osaa kokata, mutta emmeköhän saa senkin järjestymään jotenkin”, Aishwarya nauraa.