1. Jos sinut valitaan seuraavaksi Suomen tasavallan presidentiksi, aloitat monien haasteiden maailmassa. Presidentinvaalin yhteydessä Suomessa on käyty keskustelua useista eri ulottuvuuksista. Koetko, että jotkut aiheet ovat jääneet keskustelussa pimentoon?
Mielestäni on liian vähän puhuttu uudenlaisista turvallisuusuhista, kuten ilmaston lämpenemisestä tai globaalista eriarvoistumisesta. Olemme aika paljon keskittyneet kansallisessa keskustelussa Venäjään ja sen aiheuttamaan uhkaan. Olemme vähemmän puhuneet laajemmista turvallisuusuhista sekä sisäisestä turvallisuudesta, eli siitä, että yhteiskuntaa on eheä, hyvinvoiva ja yhtenäinen. Toivoisin, että voisin nostaa vaalikeskusteluissa esille sekä laajan turvallisuuden käsitettä että sisäistä turvallisuutta.
2. Presidentti on arvojohtaja. Mikä on mielestäsi Suomen ulkopolitiikan tärkein arvo?
Jakamaton ihmisarvo. Se, että Suomi edistää ulkopolitiikassaan ja kansainvälisessä toiminnassaan sitä periaatetta, että ihminen on yhtä arvokas riippumatta siitä missä hän syntyy tai miten hän elää. Se näkyy suhtautumisessa demokratiaan, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, oikeusvaltioperiaatteeseen ja ylipäätään YK:n kestävän kehityksen agendaan, johon olen komissaarina ja presidenttiehdokkaana sitoutunut, mutta johon myös Suomi valtiona on sitoutunut. Ajattelen, että jakamaton ihmisarvon ja elämän kunnioittaminen pitää olla läpileikkaavana punaisena lankana kaikessa Suomen toiminnassa.
3. Politiikka herättää tunteita ja tunteilla on tärkeä rooli politiikassa. Mikä rooli tunteilla on arvojohtajan työssä ja voiko presidentti ohjata kansakunnassa vallitsevaa tunneilmastoa?
Voi. Presidentti on varmaan ainoa henkilö Suomessa, jonka ei tarvitse käyttää huutomerkkiä. Presidentin ääni kuuluu kaikissa olosuhteissa. Siksi presidentti voi haastatteluillaan, puheillaan ja toiminnallaan luoda suomalaiseen yhteiskuntaan toivon näköalaa. Koen, että presidentin tehtävä on välillä uida vastavirtaan, nostaa esille sellaisiakin asioita, jotka eivät välttämättä sillä hetkellä saa kannatusta gallupeissa. Hänen tehtävänsä on katsoa pidemmälle tulevaisuuteen ja tässä konfliktien ajassa puhua myös rauhasta. Rauha on kuitenkin se tavoite, jota kohti haluamme kulkea. Niin, että maailmassa olisi rauha ja ihmiset voisivat elää turvallisessa kotimaassa.
4. Millaista kokemusta sinulla yhteistyöstä ja politiikasta kehittyvien maiden kanssa?
Vastaan komissaarina EU:n ja 126 Latinalaisen Amerikan, Afrikan, Aasian, Tyynenemeren ja Karibian maiden yhteistyöstä. Voisi sanoa, että suurin osa kumppanimaistamme sijaitsee niin sanotussa globaalissa etelässä ja ne ovat kehittyviä maita. Näiden maiden arki on tullut työssäni hyvin tutuksi. Suomi on rakentamassa osana Euroopan unionia kumppanuuksia näihin maihin, ja me olemme Eurooppana edelleen yksi suurimmista kehitysavun antajista. EU:lla on iso rooli kestävän kehityksen tukemisessa.
5. Kehittyvien maiden painoarvo kasvaa ja valtaosa maailman väestöstä asuu kehittyvissä maissa. Silti maailmanpolitiikassa korostuu vauraiden maiden mahti ja valta-asema. Voisiko Suomi ja muut vauraat maat mielestäsi vahvistaa kehittyviä maita kansainvälisen politiikan areenoilla?
Pystyy ja sitä olisin presidenttinä halukas tekemään. On muutama tapa, miten Suomi pystyy sitä tekemään. Ensimmäinen on se, että Suomi pystyy vaikuttamaan Euroopan unionissa niin, että me EU:na toimisimme kansainvälisten rakenteiden ja organisaatioiden uudistamiseksi, jotta kehittyvien maiden ääni olisi nykyistä voimakkaampi. Mielestäni se olisi myös oikeudenmukaisesta, sillä maailmassa on noin kahdeksan miljardia ihmistä ja heistä yli kuusi miljardia asuu niin sanotussa globaalissa etelässä. Siksi on oikeudenmukaista, että heidän äänensä kuuluisi vahvemmin YK:ssa, Maailmanpankissa ja monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä.
Toinen tapa, jolla Suomi voi vaikuttaa, on luoda yhteyksiä näihin maihin. Olen sanonut, että Suomen ei pidä pienentää itseään. Olemme aika paljon tässä vaalien alla keskustelleet Venäjästä, Ukrainan sodasta ja Natosta ja ehkä vähän myös Yhdysvalloista. Vähemmän olemme puhuneet Intiasta, Kiinasta, Etelä-Afrikasta ja muista Afrikan valtioista sekä Brasiliasta ja muista Latinalaisen Amerikan valtioista. Ja kuitenkin myös nämä maat ovat meille hyvin tärkeitä kumppaneita. Kahdenvälisellä yhteistyöllä rakennamme näihin maihin luottamusta, mutta olisin presidenttinä halukas avaamaan myös nykyistä aktiivisempia taloudellisia suhteita. Uskon siihen, että Suomella on paljon osaamista ja innovaatioita, joille olisi kysyntää kehittyvien maiden markkinoilla. Suomi voi olla tuomassa myös ratkaisuja vihreän ja digitaalisen siirtymän haasteisiin ja siksi suomalaisten yritysten pitäisi aktiivisemmin investoida kehittyviin maihin.
Yksi konkreettinen asia, jota olen edistänyt omassa työssäni on koulutus- ja tutkimusyhteistyö. Meillä on EU:ssa olemassa esimerkiksi Erasmus + -ohjelma. Siinä emme pelkästään lähetä afrikkalaisia tai kehittyvien maiden opiskelijoita Eurooppaan, vaan myös kannustamme eurooppalaisia opiskelemaan kehittyvissä maissa. Uskon, että meillä on opittavaa kehittyviltä mailta. Myös taloudellisessa mielessä toivon, että kehittyvistä maista voitaisiin tuoda tuotteita meidän markkinoille.
Suomen tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia kaikissa olosuhteissa. Aika nopeasti menetämme uskottavuutemme kansainvälisillä areenoilla ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen puolestapuhujina, jos emme niitä tiukan paikan tullen itse noudata.
6. Miten Suomen presidenttinä konkreettisesti edistäisit ihmisoikeuksien toteutumista, kansalaisten osallistumista ja demokratiaa?
Mielestäni on tärkeää, että tasavallan presidentti puhuu ihmisoikeuksista, kun hän tapaa muiden valtioiden päämiehiä. Tiedämme, että kysymykset voivat olla poliittisesi herkkiä, minullakin on tästä komissaarina omakohtaista kokemusta. Samalla olen sitä mieltä, että ihmisoikeuksista pitää ehdottomasti puhua. Ei toki aina julkisuudessa, pitää arvioida mikä on se oikea foorumi, mutta on tärkeää pitää niitä esillä.
Suomi voi myös omalla toiminnallaan tukea esimerkiksi ihmisoikeuspuolustajien työtä. Suomi voisi toimia myös yleisesti kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten parantamiseksi. Tiedämme, että monissa maissa kansalaisjärjestöjen tila on heikentynyt. Koronalla on ollut oma kielteinen vaikutuksensa. Sen takia kehitysyhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeuspuolustajien roolin korostaminen on konkreettinen asia, mitä tasavallan presidentti voi puheissaan ja hallituksen ja valtioneuvoston kanssa käytävissä keskusteluissa tehdä.
Mielestäni kaikesta voi keskustella. Olin EU:n pääneuvottelijana 79 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maan kanssa Samoan sopimuksesta. Siinä yhteydessä kävin hyvinkin tiukkoja keskusteluja vastapuolen, eli AKT-maiden, pääneuvottelijan kanssa. Puhuimme esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksistä, ylipäätään vähemmistöjen oikeuksista. Olin hyvin tiukka omissa kannoissani ja vastapuoli yritti selittää, miksi he näkevät asian toisin. Asioista siis voi ja pitää keskustella. On eri asia, löydetäänkö yhteinen lopputulos. Nojaamme toimintamme ja arvopohjamme YK:n ihmisoikeuksien julistukseen.
7. Millaisena näet tasavallan presidentin roolin ilmastopolitiikan johtamisessa?
Näen sen tärkeänä ja hyvin keskeisenä. Koen niin, että ilmastonmuutos on suurin eksistentiaalinen turvallisuusuhka koko maailmassa. Siksi sen pitää näkyä meidän kansainvälisessä toiminnassamme sekä kotimaan päätöksenteossa. Suomi on ollut edelläkävijä ilmastonmuutoksen vastaisessa toiminnassa. Olemme asettaneet kunnianhimoisia ilmastotavoitteita ja niistä on tärkeä pitää kiinni. Toimimme niiden puolesta myös EU:ssa. EU on asettanut tavoitteen olla hiilineutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä ja sitä linjaa Suomen pitää tukea.
Sen lisäksi tasavallan presidentti voi myös toimia näiden asioiden puolesta kansainvälisillä foorumeilla YK:ssa, ETYJ:ssä, miksei myös Natossa. Natossakin keskustellaan entistä enemmän ilmaston ja turvallisuuden kytköksestä. Mielestäni Suomen tasavallan presidentin täytyy pitää ilmastopolitiikkaa esillä erilaisissa kansainvälisissä järjestöissä ja foorumeissa. Olisin valmis esimerikiksi osallistumaan ensi syksyn ilmastokokoukseen COP29:ään, jossa on tarkoitus löytää yhteinen ymmärrys ilmastorahoituksesta.
Erityisesti ilmastouhka näkyy meidän näkökulmastamme Afrikassa, jossa valitettavasti ilmastonmuutoksen seurauksena siirtolaisuus ja maahanmuutto tulee lisääntymään. Olen itse vieraillut paljon Afrikan sarven alueella ja toki myös Länsi-Afrikassa Sahelin alueella. Muistan, kun kävin Afrikan sarven alueella useammassa maassa ja minulle sanottiin, että täällä ei ole satanut kahteen vuoteen tippakaan. Samalla lämpötila on noin 40 astetta. Sellaisissa olosuhteissa on hyvin vaikea viljellä mitään. Usein turvaa lähdetään hakemaan ruuan perässä. Suomen pitää aktiivisesti tukea vihreää siirtymää kehittyvissä maissa, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus elää niissä.
8. Kansalaisyhteiskunnan tila on heikko monella puolella maailmaa. Kuitenkin kansalaisten aktiivinen osallistuminen yhteiskunnan toimintaan on demokratian perusta. Miten presidenttinä kannustaisit ihmisiä osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan?
Olen sanonut leikkisästi, että haluaisin olla kohtaamisten presidentti. Suomessakin uskon kohtaamisen voimaan ja olen nähnyt sen vaalityössäni. Haluaisin presidenttinä tehdä aktiivisesti maakuntavierailuja, kierrellä ympäri Suomea, järjestää alueilla presidenttifoorumeja. Kutsua eri tavalla ajattelevia ihmisiä yhteen. Kutsua kansalaisjärjestöaktiiveja, elinkeinoelämän edustajia, päättäjiä, nuoria ja sitä kautta pyrkiä vahvistamaan ihmisten keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta. Uskon, että omalla toiminnallani pystyisin osoittamaan ja kannustamaan kansalaisia olemaan yhteiskunnassa aktiivisia – vaikkapa kansalaisjärjestötoiminnan kautta.
9. Venäjän hybridivaikuttaminen itärajalla jatkuu. Miten presidenttinä tasapainottelisit ihmisoikeuksien turvaamisen ja turvallisuuden välillä?
Se on vaikea, mutta tärkeä kysymys. Ajattelen, että Suomen tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia kaikissa olosuhteissa. Aika nopeasti menetämme uskottavuutemme kansainvälisillä areenoilla ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen puolestapuhujina, jos emme niitä tiukan paikan tullen itse noudata. Tämä lähtökohta on tärkeä pitää mielessä.
Suomen turvallisuus on meille totta kai keskeistä. Kukaan muu kuin suomalaiset itse ei meidän turvallisuuttamme pidä etusijalla. On tärkeä arvioida, onko Suomeen ja itärajalle oikeasti kohdistumassa sellainen uhka, joka antaa edellytykset pitää itärajan kiinni. Nyt päätös on tehty määräajaksi, mutta pitääkö määräaikaa vielä tästä eteenpäin jatkaa, se päätös pitää mielestäni tehdä hyvin tarkkaan harkiten.
On hyvä muistaa, että käytännön päätöksenteko kuuluu valtionneuvostolle ja hallitukselle. Presidentin rooli on käydä keskustelua Tp-utvassa (ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteinen kokous), kansanedustajien ja valiokunnan jäsenten ja miksei myös poliittisten puolueiden puheenjohtajien kanssa. Mutta vastuu päätöksistä kuuluu näissä asioissa valtioneuvostolle.
10. Jos sinulla olisi mahdollisuus muuttaa yksi asia maailmasta, mikä se olisi ja miksi?
Mahdollistaisin kaikille maailman lapsille oikeuden käydä koulua. Mielestäni Suomen tarina on hyvä osoitus siitä, miten koulutuksella on suuri arvo ja rooli menestyksen rakentamisessa. Maailmassa on edelleen kymmeniä miljoonia tyttöjä, jotka eivät pääse peruskouluun. Haluaisin muuttaa tämän.
Myös komissaarina olen priorisoinut nuorten roolia ja koulutuksen osuutta kansainvälisissä kumppanuuksissa. Nostin koulutusmäärärahoja kehitysyhteistyössä seitsemästä prosentista kolmeentoista prosenttiin. Uskon, että koulutukseen satsaaminen on tärkein investointi, jonka päättäjänä voin tehdä.
Emme ehkä itsekään ymmärrä, miten vahva Suomen koulutusbrändi on. Meitä ei todellakaan enää tunneta Nokiasta, vaan tasa-arvosta ja koulutuksesta. Se, että Suomi on kehitysyhteistyössä panostanut koulutukseen, näkyy Suomen mukanaolossa Saharan etelänpuoleisen Afrikkaan suuntautuvassa opettajakoulutushankkeessa. Siinä on Suomen lisäksi muutama muu EU:n jäsenmaa. Kannatan, että Suomi investoi kehitysyhteistyössään koulutukseen. Toivon, että hallituksen toimesta tehty vääryys korjattaisiin, eikä kehitysyhteistyön määrärahoja leikattaisi, vaan niitä lisättäisiin – ja juuri koulutuksen osuus olisi suurempi.
Presidentti ja 10 kysymystä kestävästä tulevaisuudesta -tentissä seuraavaksi Jussi Halla-aho 16.1. klo 12-13
Lisätietoja: Fingo.fi