1. Älä oleta, että köyhät ihmiset ovat tyhmiä.

Monet varakkaat ihmiset tuntuvat olettavan, että köyhät ihmiset ovat köyhiä vain siksi, että ovat tyhmiä. He taas ovat hyvätuloisia, koska ovat niin älykkäitä ja järkeviä.

Etuoikeutettu ihminen ei kohtaa samanlaisia esteitä tiellään kuin moni huonommassa yhteiskunnallisessa asemassa oleva. Usein ainoa hyväosaisille tuttu este menestymisen tiellä on ollut oma laiskuus ja motivaation puute. Köyhemmällä ihmisellä on paljon enemmän esteitä menestymisen tiellä, kuten ettei ole välttämättä varaa olla pois töistä, jotta voisi lukea pääsykokeisiin tai ei ole rahaa ostaa opiskelussa tarvittavia välineitä.

Onko huonompiosaisella ylipäätään tarpeeksi tietoa eri ammateista ja siitä, mitä ne pitävät sisällään? Onko saanut lapsesta lähtien ympäristöltä kannustusta ja tukea opiskelua ja työllistymistä varten? Nämä asiat ovat olennaisia siinä, millaiseen asemaan myöhemmin päätyy. Jos on saanut henkistä kannustusta ja rahallista tukea nuoresta lähtien, ei yleensä ymmärrä, miten iso rooli muiden antamalla avulla on ollut omassa menestystarinassa.

2. Tiedosta, että ahkeruudella voi rikastua vain, jos lähtökohdat ovat tarpeeksi hyvät.

Varakkaan ihmisen tulisi kuunnella köyhien ihmisten kokemuksia ja myös uskoa, mitä köyhät hänelle kertovat omasta elämästään. Köyhien ihmisten näkökulma jää usein pimentoon mediassa. Kun köyhä sitten kertoo kokemuksistaan, hänen tarinaansa suhtaudutaan epäluuloisesti.

Meillä on kulttuurissamme aika iso harhaluulo, jonka mukaan pitää paiskia ankarasti töitä. Lisäksi ajatellaan, että raataminen kannattaa aina.

Media on halunnut luoda minusta mielikuvan, että olisin huvikseni jättäytynyt työelämän ulkopuolelle. Kuitenkin minulle oli lopulta liian raskasta olla samaan aikaan töissä Hesburgerissa ja opiskella journalismia päivälinjalla ammattikorkeakoulussa. Lopulta lopetin opiskelun kesken sekä taloudellisista että terveydellisistä syistä.

En vastusta palkkatyötä itsessään, vaan siihen liittyviä valtasuhteita. Töissä käyminen ja opiskelu yhtä aikaa oli minulle vain yksinkertaisesti liian raskasta. Työelämästä pitäisi tehdä reilumpaa ja sopivampaa erilaisille ihmisille.

3. Pyri lisäämään köyhien ääntä mediassa.

Monelle varakkaalle ihmiselle ainoa kontakti köyhiin ja marginalisoituihin ihmisiin voi olla median kautta. Jos media kirjoittaa köyhistä stereotyyppisesti, sama mielikuva välittyy lukijoille. Kuitenkin monet köyhät ovat ihan tavallisia ja järkeviä ihmisiä.

Opiskelin journalismia Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa, ja siellä puhuttiin paljon toimittajan työn vastuullisuudesta, mutta ei toisaalta ollenkaan luokkakysymyksestä tai siitä, ketkä mediaa tekevät ja ketkä eivät. En muista nähneeni opiskelijoiden joukossa myöskään yhtään rodullistettua ihmistä.

Toimittajat saavat usein juttuideoita siitä, mitä heille ja heidän kavereilleen on tapahtunut, ja usein nämä piirit ovat valkoisia ja keskiluokkaisia. Esimerkiksi toimittajia kiinnostaa kulttuurinen muutos, kun ihmiset ovat alkaneet tilata ravintolaruokaa kotiinsa. Aiheesta tehdään juttuja, miten tilattu ruoka vaikuttaa ostajan terveyteen, vaikka oikeasti pitäisi kysyä, millaiset ovat ruokalähettien työolot ja palkka.

Palkkatöiden hienoutta perustellaan usein sillä, että kaikkien pitää tehdä jotain yhteisen hyvän eteen. Kuitenkaan suurin osa palkkatöistä ei ole sellaisia, että niitä tehtäisiin ylevistä syistä yhteiskunnan hyväksi.

4. Ymmärrä, että ihmiset tekevät tärkeitä asioita myös palkkatyön ulkopuolella.

Esimerkiksi itse löysin työttömänä ollessani taas elämänilon ja energisyyden. Aloin tehdä kuvataidetta, kirjoittaa kirjaa ja perustin meemitilin.

Iso osa yleensä naisten kotona tekemästä hoivatyöstä on määritelty palkkatyön ulkopuolelle, vaikka se on työtä. Moni varakas ihminen taas ulkoistaa kotityöt kuten siivoamisen ja ruuan valmistuksen muiden tehtäväksi.

Tärkeitä ovat myös hyödylliset vapaaehtoistyöt. Monet taiteilijat tekevät myös runsaasti palkatonta työtä. Vaikka kirjoitan nyt kirjaa, saan siitä rahaa tililleni ehkä joskus kahden vuoden päästä.

Työtä pitäisi ajatella enemmän spektrinä. Ei pitäisi ajatella vain niin, että joko olet töissä tai et ole töissä. Siihen väliin mahtuu monenlaista. Todella harva työelämän ulkopuolella oleva aikuinen ’ei tee mitään’. He tekevät paljon muita tärkeitä asioita.

5. Älä uskottele, että ihmiset käyvät palkkatöissä hyvää hyvyyttään.

Palkkatöiden hienoutta perustellaan usein sillä, että kaikkien pitää tehdä jotain yhteisen hyvän eteen. Kuitenkaan suurin osa palkkatöistä ei ole sellaisia, että niitä tehtäisiin ylevistä syistä yhteiskunnan hyväksi, vaan niitä tehdään vain rahan takia: tienataan rahaa joko omaan taskuun tai yritykselle. Monet yritykset ovat jopa vahingollisia ympäristölle tai ihmisille.

Töissä olevat ihmiset osoittelevat syyttävällä sormella työttömiä, vaikka he eivät itsekään tee oikeasti palkkatöitä siitä lähtökohdasta, että haluavat auttaa muita ihmisiä tai ympäristöä. Monet yritykset ja varakkaat ihmiset etsivät myös jatkuvasti tapoja kiertää veroja. Suuri osa työelämässä olevista ihmisistä ottaa yhteiskunnan antamia hyötyjä enemmän kuin antaa itse takaisin.

Kapitalismi ei lähde ajatuksesta, että nyt rakennetaan yhdessä oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Kapitalismissa kerätään rahaa varakkaille. Monelle kansalaiselle työstä saatu palkka ei edes riitä tarpeeksi miellyttävään elintasoon. Onkin tosi ymmärrettävää, että ihmiset etsivät tällaiselle elämäntyylille ja yhteiskunnalle parempia vaihtoehtoja.

Rikkaiden ihmisten on helppo tuomita köyhät siitä, että he haluavat etsiä vaihtoehtoja kapitalismille, koska rikkaat eivät ole niitä, jotka raatavat hampurilaisravintoloissa tai mopin varressa. Jos ongelma ei koske itseä, on turha syyllistää muita siitä, etteivät he suostu huonosti palkattuihin ja raskaisiin töihin. 

Meillä on iso epäsuhta siinä, että on paljon hyvin palkattuja hommia, jotka tuottavat vain lisää rahaa eivätkä tee tästä maailmasta parempaa paikkaa. Sitten on todella tärkeitä ammatteja, kuten sairaanhoitajat ja lastenhoitajat, joita ilman yhteiskunta ei pyöri, mutta heillä on pienet palkat ja huonot työehdot.

6. Kuvittele parempi yhteiskunta ja toteuta se.

Kun pohditaan, miksi emme voi järjestää yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi ja ekologisemmaksi, moni vastaa, ettei sellainen haaveilu ole realistista tai ettei yhteiskuntamme vain toimi sillä tavalla. Ihmiset jumiutuvat voimakkaasti nyt vallalla oleviin realiteetteihin.

Poliittisen mielikuvituksen avulla voi kuitenkin kuvitella, millainen olisi yhteiskunta, jossa tasa-arvo toteutuisi paremmin ja pitäisimme enemmän huolta ympäristöstä. Kun tavoite on selvillä, keksimme keinot sen toteuttamiseksi. Tehdään maailmasta sellainen, kuin sen pitäisi mielestämme olla.

Ihmiset ovat kautta historian muuttaneet yhteiskuntia toisenlaisiksi. Tällä hetkellä olemme menossa koko ajan enemmän siihen suuntaan, että vauraat ihmiset päättävät kaikesta muiden puolesta. Tilanteen ei kuitenkaan tarvitsisi olla näin huono.

Milloin tahansa saattaa tapahtua jotain yllättävää, mikä voi käynnistää vallankumouksen. Joku heittää kiven ikkunan läpi ja huutaa, että nyt riittää, ja sitten ympärillä ihmiset lähtevät siihen mukaan. Vallankumoukseen tarvitaan lopulta aika pieni joukko, jolla voi olla yllättävän paljon muutosvoimaa. Monet ihmiset eivät ole tietoisia omasta vaikutusvallastaan.

Vallankahvassa olevien kannattaisi muistaa, että mitä enemmän on köyhiä ja mitä epätoivoisempia köyhät ovat, sitä todennäköisemmin syntyy kuohuntaa. Tasa-arvoa vaaliva yhteiskunta on yleensä pitkäikäisin ja vahvin. On vaikea nähdä, miten kenelläkään olisi lopulta hyväksi sellainen yhteiskunta, jossa pienellä varakkaalla joukolla on asiat hyvin ja köyhien enemmistöllä on asiat huonosti.

10.2. klo 13.30 päivitetty lause ”En mitenkään vastusta palkkatöissä käymistä”, muotoon ”En vastusta palkkatyötä itsessään, vaan siihen liittyviä valtasuhteita”.