Kirja. Seitsemäntoistavuotias Farida Khalaf eli maanpäällisessä helvetissä kuukausien ajan. Häntä kaupattiin orjamarkkinoilla mieheltä toiselle, hakattiin ja raiskattiin.
Farida eli nämä kauheat kuukaudet kaksi vuotta sitten, vuonna 2014. Politiikan toimittaja Andrea C. Hoffmanin kirjaama tarina alkaa viimeisestä rauhallisesta kesästä, ennen kun Isis-terroristit hyökkäävät Faridan kotikylään Kochoon Pohjois-Irakissa. Teksti piirtää kauniisti elävän kuvan kylän arjesta.
Tarinan sävy muuttuu, kun Isis hyökkää Kochoon ja tuhoaa nuoren naisen elämän sellaisena, kuin hän sen tunsi. Kotikylän miehet ja pojat tapetaan, tytöt ja naiset vangitaan.
Olin Isisin vanki -kirja koskettaa, koska se on totta. Se muistuttaa erään toisen nuoren tytön kertomusta ajalta, jolloin uskonnon tai syntyperän katsottiin olevan syy kohdella toista ihmistä koiraakin huonommin.
Juutalaistyttö Anne Frank kirjoitti ensimmäisen päiväkirjamerkintänsä 72 vuotta Faridan kauhujen kuukausia aiemmin. Väistämättä mieleen nousee kysymys, emmekö ole oppineet historiasta mitään?
Anne Frankin päiväkirjassa ja jesiditytön tarinassa on paljon samaa. Sekä niiden tyylissä, että siinä, miten päähenkilö kasvaa vaikeuksien kautta vahvaksi. Hoffman antaa tekstissä hienosti tilaa Faridan äänelle.
Farida nousee kerta toisensa jälkeen vangitsijoitaan vastaan. Enemmän kuin henkeään, hän pyrkii varjelemaan kunniaansa, ihmisyyttään.
Kun Faridaa hakataan ja raiskataan, hän ikään kuin hylkää kehonsa, kertoo tarinaansa enemmän sen ulkopuolelta. Hän toteaa faktoja, ei niinkään kuvaile kipua. Kauheuksilla ei mässäillä, mutta ne hiipivät silti lukijan ihon alle ja aiheuttavat etovan olon.
Jesidiuskonto ja siihen liittyvä kulttuuri esittäytyvät kirjassa kaksiteräisenä miekkana. Toisaalta vahva usko antaa Faridalle voimaa selvitä, toisaalta se saa hänet tuntemaan syyllisyyttä siitä, että hänet on raiskattu.
Jesidiyhteisössä raiskatuksi tulemista pidetään niin häpeällisenä, että se voi johtaa yhteisön ulkopuolelle sulkemiseen.
Tarina etenee sujuvana kronologisena virtana. Epätoivoisimmilla hetkillä lukijaa lohduttaa kirjan takakannessakin mainittu tieto, että nyt yhdeksäntoistavuotias Farida asuu pakolaisena Saksassa, missä hän jatkaa keskeytynyttä koulunkäyntiään.
Rankkojen kokemusten kautta Farida kasvaa naiseksi, joka ei suostu kantamaan häpeää. Sen sijaan hän halusi kertoa tarinansa koko maailmalle, jotta ihmiset saisivat kuulla, millaista Isisin toiminta todella on.