Päästäkseen Tutusin kylään on ajettava puolisen tuntia labyrinttimäisen öljypalmuplantaasin läpi. GPS-kartoitusten mukaan palmuöljy-yhtiö BLD Plantation Bhd on raivannut yli neljätuhatta hehtaaria kyläläisten turvemetsää käyttöönsä ja sulkenut kylän sisälleen. Raivattava alue laajenee yhä.
Olemme Sarawakin osavaltiossa Malesian puoleisella Borneolla. Lähes 40 prosentin osuudellaan Malesia on maailman toiseksi suurin palmuöljyn tuottaja. Palmuöljyä hyödynnetään suuressa määrässä päivittäistuotteita aina kekseistä ihovoiteisiin.
Monet länsimaiset ympäristöjärjestöt ovat tilanteesta huolissaan. Palmuöljyteollisuutta vastaan on noustu muun muassa siksi, että metsäkadot lisäävät ilmastonmuutoksen vaikutuksia.
Tutusin tapaus on erityinen, koska plantaasi on perustettu turvemaille. Turvemaata kuivatessa tuhansien vuosien aikana turpeeseen kerääntynyt hiili haihtuu päästöinä ilmaan.
Kun Malesian valtio ryhtyi 1990-luvulla aktiivisesti tukemaan palmuöljytuotantoa, tuottamattomina pidetyt turvemetsät alkoivat saada kyytiä plantaasien tieltä.
Malesiassa ja Indonesiassa turvemaita on raivattu öljypalmuplantaaseiksi jo noin 8 800 neliökilometriä, lähes Uudenmaan pinta-alan verran. Nämä metsät varastoisivat Suomen kymmenen vuoden kasvihuonekaasupäästöjä vastaavan määrän hiiltä.
Öljypalmujen istutus on laiha lohtu, sillä ne sitovat hiiltä ilmakehästä vain kymmenyksen turvemetsiin verrattuna.
Sadatiksi esittäytyvä nuorukainen oli vielä lapsi, kun Tutusin maata alettiin raivata. Hänen isänsä muistot ovat sen sijaan kristallinkirkkaat.
”Isäni kävi siellä metsällä ja kalassa, äitini keräsi vihanneksia ja hedelmiä, kuten muutkin kyläläiset. Saimme metsästä rottinkia koreihin ja mattoihin ja puuta rakennustöihin. Metsä tarjosi kaikki päivittäiset tarpeemme.”
Raivaamattomia alueita on yhä, mutta kovin vähän koko kylän tarpeisiin. Viime vuosina yhä useampi perhe onkin muuttanut kaupunkeihin.
”Elämä täällä ei ole muuttunut paljoa sitten 1960-luvun. Sähköverkkoa ei ole, eikä internetiä. Kaupunkeihin muutetaan mukavamman elämän toivossa”, kylän päämies Samakau Anak Sadit sanoo. Samalla hän esittelee sähkögeneraattoria, joka laitetaan tarvittaessa päälle.
”Näissä oloissa metsä on ihmisten ainoa rikkaus. Ei meillä ole muuta”, Sadat lisää.
Maakiistat suuryritysten ja alkuperäiskansojen välillä ovat jatkuvia.
”Tämä on lähtenyt lapasesta. Uusia tapauksia ilmenee kolme kuukaudessa”, Nicolas Mujah Ason SADIA-kansalaisjärjestöstä sanoo.
Asonin perustama järjestö auttaa alkuperäiskansoja puolustamaan maaoikeuksiaan tietoa jakamalla. Järjestön tuella Tutusin kyläläiset ovat jättäneet syytehakemuksen käräjäoikeuteen helmikuussa.
Kuvio on Asonin mukaan lähes poikkeuksetta sama. Kyläläisten yhteiskäytössä olevat metsät kuuluvat lain mukaan alkuperäiskansoille, mutta vain harva on lunastanut maanomistusasiakirjoja. Kun maat eivät ole aktiivisessa viljelykäytössä, Sarawakin hallitus myöntää palmuöljy-yhtiöille luvan kaataa metsän plantaasin tieltä.
”Korvauksia saadaan vain muutamissa tapauksissa”, Ason sanoo.
”Viime vuosina paikalliset ovat voittaneet joka kerta käräjäoikeudessa, mutta yhtiöt vievät jutut seuraavalle oikeusasteelle. Prosessi vie helposti yli kymmenen vuotta ja koko tämän ajan plantaasit toimivat ja tuottavat voittoa, kyläläisten kustannuksella.”
Viimekesäiset maastopalot Indonesiassa ovat varoittava esimerkki turvemaiden ojituksen riskeistä tropiikissa. Kuivattu turve syttyy herkästi palamaan ja voi palaa jopa viikkoja aiheuttaen sankkaa savusumua ja hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä. Arviolta puolet Indonesian paloista sattuivat juuri turvemailla.
Tutusissa maastopalot ovat pysyneet kontrollissa, mutta kylän sisällä sattunut tulipalo tuhosi hiljattain kodin yli kymmeneltä perheeltä.
”Palomiehet olivat plantaasin turvatarkastuksessa yli puoli tuntia, ennen kuin heidät päästettiin tänne sammutustöihin. Ulkopuolisten on vaikea päästä kylään, sillä plantaasin työntekijät ovat epäluuloisia”, päämies Sadit kertoo.
Vedellä täyttyneet kuivatusojat halkovat sotatantereelta näyttävää turvekenttää. Sadat ottaa valokuvia ja tekee GPS-merkintöjä uusista raivauksista kansalaisjärjestön ohjeiden mukaisesti. Järjestön antama kartoitus- ja lakikoulutus ovat tärkeimpiä keinoja valmistautua tulevaan oikeuskäsittelyyn.
Sadat kuitenkin tietää, että palmuöljy-yhtiö BLD on Tutusille raskaan sarjan vastustaja.
”On ehkä myöhäistä taistella, koska metsä on jo mennyttä”, Sadat toteaa.
”Mutta me haluamme maamme takaisin. Ehkä voimme joskus istuttaa sinne uusia puita.”
Tausta: Palmuöljytuotanto ja maakonfliktit
Malesian Vision 2020 -kehitysstrategia tähtää palmuöljyn tuotantoon käytettävän maa-alan tuplaamiseen Sarawakin osavaltiossa vuoteen 2020 mennessä.
Suuri osa tästä on arvioitu tapahtuvan lain mukaan alkuperäiskansoille kuuluvilla mailla. Yhtenä ratkaisuna maakonflikteihin on esitetty sopimusviljelyä, jolloin alkuperäiskansat saavat maan takaisin 50-60 vuoden vuokrakauden päätyttyä.
Näissäkin tapauksissa sopimusehdot ovat monesti epäedulliset ja maan kunto heikko öljypalmun viljelyn jälkeen.