Kirja. Félix Ventura on keskiluokkainen luandalainen herrasmies, joka elää kirjojen ja vanhojen taulujen keskellä. Työkseen hän kehittelee tilauksesta komeita sukutarinoita Angolan uusrikkaille. Venturan arki keikahtaa uriltaan uuden salaperäisen asiakkaan myötä. Tapahtumia tarkkaillaan katonrajasta ja hämäristä nurkista käsin. Kertojaäänenä on Venturan kotona majaileva pikkuinen lisko.
Asetelma on angolalaisen kirjailijan José Eduardo Agualusan luomus. Reilu kymmenen vuotta sitten ilmestyneen romaanin suomennoksesta vastaa Pirkka Valkama. Osuvasti Angolan 40-vuotisen itsenäisyyjuhlan aikaan ilmestynyt käännös on kiinnostava kurkistus maahan ja sen kirjallisuuteen, hieno lisä portugalinkielisten Afrikan maiden suomennosten joukkoon.
Félix Venturan asiakkaat eivät ainoastaan osta menneisyyttä, vaan omaksuvat sen, kuten Agualusa herkullisesti kuvailee. Se muistuttaa muistin ja muistojen epäluotettavuudesta, myös laajemmassa merkityksessä. Monet todellisen Angolan uusrikkaista ovat entisiä vapaustaistelijoita. Heidän halunsa ostaa uusi menneisyys vertautuu koko maan tilanteeseen.
Menneisyys pitkästä sisällissodasta toipuvassa Angolassa ei kuitenkaan pysy valheiden avulla poissa. Se nousee esiin erään viemärissä asuvan miehen löyhkäävässä hahmossa.
Menneisyyksien myyjä on romaanina myös kirjallinen keskustelu, jossa pohditaan tarinoiden kertomista ja hahmojen luomista. Ventura jopa nimeää uuden asiakkaansa Buchmanniksi. Lisäksi romaani pursuilee kirjallisia viittauksia. Venturan ja muiden henkilöiden kanssa unissa keskusteleva ja ääneen naurava liskokaan ei ole mikä tahansa matelija, vaan itse argentiinalaisen kirjailija Jorge Luis Borgesin reinkarnaatio.
Menneisyyksien myyjä on tiivis ja napakka romaani, jonka tahti kiihtyy loppua kohden. Ehkä lisäsivuista ei olisi ollut haittaa. Silloin esimerkiksi romaanin alussa esitellyn Esperança-nimisen kotiapulaisen kiinnostavista vaiheista olisi voinut kertoa lukijalle lisää. Myös Félix Venturan albiinous tuodaan jatkuvasti esiin, mutta se ei ole romaanissa keskeinen teema. Tämä kielii Angolan albiinoiden tilanteesta; vaikka tilanne ei ole ongelmaton, Angolassa heitä ei vainota samaan tapaan kuin joissain muissa Afrikan maissa.