Kun YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon kävi Suomessa onnittelemassa meitä 60-vuotisesta jäsenyydestämme YK:ssa, hän kertoi hauskan tarinan Suomesta: Kun presidentti Tarja Halonen vieraili taannoin päiväkodissa, hän kysyi pikkupojalta, eikö tämäkin haluaisi isona olla presidentti. ”En tiennytkään, että pojastakin voi tulla presidentti”, tämä oli vastannut. Vastaus nauratti niin pääsihteeriä kuin suomalaisyleisöäkin kovasti.
Tarina on oikeastaan Tarja Halosen, mutta Ban Ki-moonilta kuultuna se sai erilaista syvyyttä ja toisaalta muistutti pitkästä aikaa siitä ylpeydestä, mitä omasta suomalaisuudestaan voi tuntea. Me saamme elää poikkeuksellisen hyvässä maassa, vaikkei se siltä talvisessa vesisateessa ja pimeydessä välttämättä tunnukaan.
YK:n pääsihteeri ei tietenkään tullut Suomeen vain kertomaan hauskoja muistojaan Suomesta, vaan hänen viestinsä oli vakava. Hän kiitti Suomea vuolaasti demokratian, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon eteen tehdystä työstä, mutta kertoi samalla suoraan, että hän on tullut pyytämään lisää:
”Kehitysapu ei koskaan ole ollut tärkeämpää… Pyydän Suomea rakentamaan kunniakkaalle perinteelleen kehityksen mestarina – erityisesti tänä vaikeana aikana.”
Ajat totisesti ovat vaikeat. Sodat ja väkivalta ovat ajaneet kodeistaan yli 60 miljoonaa pakolaista, mikä on enemmän kuin kertaakaan sitten toisen maailmansodan. Ilmastonmuutoksen seuraukset tuntuvat jo ympäri maailmaa, kun aavikot leviävät, äärimmäinen kuivuus aiheuttaa nälkää ja samaan aikaan toisaalla kärsitään ennätysmäisistä tulvista. Mielettömät terroriteot luovat pelon ilmapiiriä ympäri maailmaa.
Toivoa kuitenkin on, etenkin näin vuoden alussa. Maailman johtajat ovat kerrankin tehneet oikein kunnon uudenvuodenlupaukset. Syksyllä New Yorkissa sovitut uudet kestävän kehityksen tavoitteet ovat aidosti kunnianhimoinen yritys parantaa maailmaa, ja niiden kärkenä on poistaa köyhyys ja nälkä maailmasta viidessätoista vuodessa. Pari viikkoa sitten Pariisissa maailman maat onnistuivat sopimaan sitovasta ilmastosopimuksesta ja entistä tiukemmasta tavoitteesta rajoittaa ilmaston lämpenemistä. Jos ilmastonmuutosta todella onnistutaan hillitsemään ja köyhyys kitketään, samalla häviää myös suuri osa poikkeuksellisen vaikeiden aikojen syistä.
Vaikka valtion kehitysyhteistyövarojen leikkaus hävettäisi, ainakin me itse voimme olla työssä mukana ja omalta osaltamme vastata YK:n pääsihteerin pyyntöön. Kuten tässä lehdessä kerrotaan, paras lääke suomalaisten yleiseen krooniseen sairauteen, maailmantuskaan, onkin osallistuminen ja tekeminen. Lisää hoitovinkkejä löydät sivulta 18.
Hyvää uutta vuotta!