Kolhiutuneen matkalaukun pohjalla lepää nuhruinen huopahattu ja himmeästi kiiltelevä lusikka. Näin arkisia asioita kymmenet tuhannet virolaiset kantoivat mukanaan paetessaan kotimaastaan toisen maailmansodan aikana, määränpäänään erityisesti Suomi, Ruotsi ja Saksa. Nyt pakolaisten omaisuus on arkistoitu huolellisesti Tallinnan keskustassa sijaitsevan Miehitysmuseon lasivitriineihin. Satojen tuhansien pakolaisten pyrkiessä Eurooppaan Syyriasta ja lähialueilta ei pakolaisuus kuitenkaan ole enää pelkkää historiaa Virossakaan – se on tässä ja nyt.
Kuten muissakin Itä-Euroopan maissa, myös Virossa keskustelu EU:n yhteisistä pakolaiskiintiöistä on saanut monet takajaloilleen. Korttelin päässä Miehitysmuseosta on kuluvana vuonna osoitettu toistuvasti mieltä maahanmuuttoa vastaan. Paikalle kokoontuneet mielenosoittajat vaativat kylteissään Viroa virolaisille ja kysyvät, hallitsevatko Tallinnan katukuvaa tulevaisuudessa moskeijat ja minareetit. Syyskuussa maan keskiosassa sijaitseva vastaanottokeskus yritettiin polttaa.
Kiihkeimmät maahanmuuton vastustajat tuntuvat näkevän pakolaiset hyökkäystä suunnittelevana vieraana valtana, jota vastaan on puolustauduttava hinnalla millä hyvänsä. Näkökulma on kaukana pakolaisten todellisuudesta. Oli lähtömaana sitten Syyria tai Viro, pakolainen on lähtenyt keskeltä kotimaansa sietämättömiä oloja vailla muita vaihtoehtoja.
Virossa on noussut esiin myös empatiaa, joka kumpuaa nimenomaan maan omasta historiasta. Kun EU-tasolla keskusteltiin aiemmin tänä vuonna siitä, pitäisikö pakolaisten veneet Välimerellä upottaa jo lähtösatamissaan, virolainen poliitikko Urmas Paet huomautti, ettei halua edes ajatella, mitä olisi tapahtunut jos Ruotsi olisi vastaavalla tavalla harkinnut virolaisten veneiden tuhoamista toisen maailmansodan aikana.
Suoraa yhtäläisyysmerkkiä ei virolaisten ja syyrialaisten pakolaisten välille tietenkään voida piirtää. Yksi suurimmista eroista on internetin rooli nykyisessä kriisissä. Viron sosiaalisessa mediassa leviävät ahkerasti sensaatiohakuiset clickbait-artikkelit, joiden esittämiä räikeitä yleistyksiä pakolaiskriisistä kerrotaan eteenpäin faktoina. Rasismin salonkikelpoisuus maassa tuntuu hämmentävältä. Portugalilainen maahanmuuttaja kertoo hölmistyneenä saaneensa virolaiselta tuttavaltaan Facebook-kutsun maahanmuutonvastaiseen mielenosoitukseen. Kyseisen mielenosoituksen masinoi parlamentissa istuva Viron konservatiivinen kansanpuolue (EKRE).
Tallinnan vanhassa kaupungissa vaeltavia turisteja lukuun ottamatta pääkaupungin katukuva näyttää yhä hämmentävän homogeeniseltä. Pinnan alla Viro on kuitenkin jakautunut. Ongelmallinen suhde maan venäläisvähemmistöön lieneekin osasyy Virossa kytevään maahanmuuttokriittisyyteen. Huoli oman kulttuurin menettämisestä omaa Virossa pitkät perinteet ja esimerkiksi viron kielen alasajo Neuvostoliiton aikana on yhä tuoreessa muistissa. Nuoret virolaiset kertovat kuivasti hymähtäen kuinka puuttuva venäjän kielen taito voi yhä haitata työnsaantia. Kun jo lähtöasetelmana on puolustuskanta, tuntuu mikä tahansa ulkopuolelta tuleva helposti uhalta.