Viime aikoina uutisia turvapaikanhakijoiden määrän kasvamisesta on riittänyt. Suomeen olisi tulossa hakijoita enemmän kuin koskaan. Sisäministeriö varautuu kuulemma viiteentoista tuhanteen.
Määrä on iso aiempiin vuosiin verrattuna, mutta olemattoman pieni moneen muuhun maahan nähden. Suomen mittakaavassa 15 000 olisi viisinkertainen keskiarvoon nähden, mutta Ruotsissa taas vain noin viidesosa vuosittaisesta keskiarvosta. Saksaan tulee eräiden arvioiden mukaan jopa miljoona hakijaa. Siis Helsingin, Espoon ja Vantaan väkimäärän verran.
Syynä hakijamäärän kasvuun on etenkin kansainvälisen yhteisön kyvyttömyys ja haluttomuus lopettaa vuosia jatkunut Syyrian sisällissota. Se vaatisi maan hirmuhallinnon syrjäyttämistä. Irakin ja Syyrian kriisien keskellä syntynyttä terroristijärjestö ISIS:iä vastaan kohdistetut toimet ovat olleet riittämättömät siviilien suojelemiseksi. Länsimaiden toimettomuus vaikuttaa nyt myös länsimaihin.
Suomessa tuomiopäivän pasuunat julistavat taloutemme kaatuvan vaatimattomiin hakijamääriimme. Samaa pelkoa Ruotsissa tai Saksassa lietsovia pidettäisiin seinähulluina. Suomessa tulijat nähdään taakkana, Ruotsissa ja Saksassa suojelua tarvitsevina ihmisinä – ja työvoimana. Nämä maat ottavat suurimman taakan Eurooppaan tulevista pakolaisista. Siitä huolimatta juuri näillä mailla pyyhkii taloudellisesti parhaiten.
Eivät turvapaikanhakijat toki sellaisinaan ole Ruotsin tai Saksan hyvän taloustilanteen syy, mutta eivätpä näytä sitä myöskään heikentävän. Väestörakennetta suuri tulijamäärä ainakin parantaa, sillä tulijat ovat keskimäärin kantaväestöä selvästi nuorempia.
Olipa pakolaisista mitä mieltä tahansa, tosiasia on se, ettemme voi Suomesta käsin juuri vaikuttaa tänne tulevien määrään. Perussuomalaisten valtakaudella ei muuten olisi tulijoita viisinkertainen määrä siihen nähden, mitä määrät olivat heidän parjaamiensa ”vihervasemmistolaisten” hallitessa maatamme.
Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, millaiset eväät annamme tulijoille sopeutumiseen. Julkisen vallan tärkein toimenpide on kotoutumiskoulutus.
Tähän asti kotoutumiskoulutus on ollut osa työvoimakoulutusta. Koulutusta on jatkuvasti kehitetty työelämä- ja työmarkkinalähtökohdista. On satsattu tulijoiden työllistymismahdollisuuksien parantamiseen. Samaan aikaan on pyritty toiminnalliseen koulutukseen: kaikkia aikuisia ei kiinnosta pulpetissa istuminen.
Uusi hallitus uhkaa kuitenkin tehdä U-käännöksen asiassa. Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta kaavaillaan siirrettäväksi työ- ja elinkeinoministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Pois työllistymisestä ja työmarkkinoilta takaisin koulupenkille.
Tällaisilla huomaamattomilla toimenpiteillä voi olla Suomen talouden kannalta paljon kauaskantoisemmat vaikutukset kuin paljon uutisoiduilla turvapaikanhakijoiden määrällä. Eikä suinkaan parempaan suuntaan.