Helsingissä Malmilla sijaitsevassa punaisessa tiilitalossa pitää majaansa Kehitysvammaliitto ry. Saman rakennuksen kolmessa rapussa toimivat järjestön eri osat aina puhevammaisten kommunikointia helpottavasta Tikoteekista kehitysvammaisten arjesta ja elämästä kertovaan Ketju-lehteen.
Yli puolen vuosisadan kokemuksella puhuva järjestö pitää niiden puolia, joiden oma ääni ei aina siihen riitä.
”Kaiken toimintamme lähtökohtana ovat järjestömme arvot, ja niistä ensimmäinen on ihmisarvon kunnioitus – jokaisen elämän tärkeys”, Kehitysvammaliiton kansainvälisten asioiden koordinaattori Sisko Rauhala ja viestintäpäällikkö Anneli Puhakka kertovat.
”Haluamme edistää vammaisten ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä ja osallistua yhteiskunnassa”, Puhakka jatkaa.
Hänen mielestään kehitysvammaiselta jätetään liian usein kysymättä, mitä hän itse haluaisi tehdä ja miten hän itse haluaisi elää. Itsemääräämisoikeus ja valinnanvapaus unohtuvat.
Aihe on juuri nyt pinnalla. Itsemääräämisoikeutta koskevaa lainsäädäntöä ollaan oltu uudistamassa jo jonkin aikaa, mutta se ei ole edennyt toivotulla vauhdilla. Outoa toimintaa maalta, joka on Irlannin ja Alankomaiden ohella ainoa EU-maa, joka ei ole ratifioinut YK:n sopimusta kehitysvammaisten oikeuksista.
Anneli Puhakka arvelee, että sopimus ratifioidaan sitten, kun itsemääräämisoikeutta koskeva lakiuudistus on saatu valmiiksi.
”Kyseessä on pyrkimys välttää ristiriitaista lainsäädäntöä”, Puhakka sanoo.
Monesta kulmasta ongelmien kimppuun
Laajamittainen ongelma vaatii laajoja lähestymiskulmia. Kehitysvammaliitto onkin ottanut omakseen monen alan toimintakeinoja vammaisten oikeuksien edistämiseksi ja heidän elämänsä helpottamiseksi.
Järjestö tuottaa koulutusta, tekee vaikuttamistyötä, edistää selkokielen käyttöä, ylläpitää verkkosivuja, tukee vammaisia kehitysmaissa ja tiedottaa kehitysvammaisuuteen liittyvistä aiheista.
Yksi tavoite on vammaisten asumisjärjestelyjen muuttaminen. Valtioneuvosto teki kaksi vuotta sitten periaatepäätöksen, jonka mukaan kehitysvammaisten laitosasuminen lakkautetaan vuoteen 2020 mennessä.
”Se on hieno asia, mutta nyt on tärkeää tehdä järkeviä korvaavia ratkaisuja”, Puhakka ja Rauhala toteavat.
Liian usein ajatellaan, että ryhmäkoti on ainoa mahdollisuus. Niiden lisäksi tarvitaan myös uusia asumismuotoja.
”Moni kehitysvammainen ihminen voisi kuitenkin asua aivan normaalissa asunnossa. Apu vain räätälöitäisiin sinne.”
Toinen tärkeä tavoite on kehitysvammaisten työllistäminen. Vain noin viisisataa arvioiduista kolmesta tuhannesta palkkatöihin kykenevästä ja halukkaasta kehitysvammaisesta on työllistynyt.
Muutos on mahdollista
Asenteet kehitysvammaisten kansalaisten asumiseen ja työllistymiseen kaipaavat Suomessa muutosta. Yhteiskunnan vakiintuneita ajattelumalleja on kuitenkin vaikea muuttaa.
”Mutta kovasti me yritämme”, Anneli Puhakka ja Sisko Rauhala hymyilevät.
Nykyään itsestäänselvyyksiltä tuntuvat asiat ovat olleet rankan raadannan takana.
”Kun aikanaan luovuttiin ’vajaamielinen’-nimityksen käytöstä, siirryttiin Kehitysvammaliiton keksimään ’kehitysvammaiseen’”, Rauhala kertoo ylpeänä.
”Järjestömme oli myös keskeisessä osassa kehitysvammalain läpiajamisessa 70-luvulla”, Puhakka lisää.
Nyt jo aikansa elänyt laki oli syntymänsä hetkellä todella suuri edistysaskel vammaisten ihmisten oikeuksille Suomessa.
Hitaudestaan huolimatta muutos on siis mahdollista.