Egyptin ja Israelin väliin saarretulla Gazan kaistalla lapset ovat kerääntyneet koulun luokkahuoneeseen pyöreän pöydän ympärille. Vaikka nyt ei ole uhkaa Israelin ilmaiskuista, voi kaikki muuttua nyrjähtäneen rauhan aikana sekunneissa.

On hiirenhiljaista. Neljävuotias palestiinalaispoika katsoo kulmiensa alta ihmetellen. Se ei ole ihme, sillä ulkomaalainen on harvinainen näky Gazassa, jonne ei niin vain pääse.

Luokkahuoneessa kuurojen yhteisö Aftalunan lastentarhanopettaja viittoo käsillään. Kuurot lapset yrittävät hymyillään toivottaa tervetulleiksi.

”Ihmiset ymmärtävät nykyisin paremmin, mitä kuurous on. Kuurot hyväksytään paremmin yhteisöön”, sanoo Aftalunan lastentarhan johtaja Mona Abu Ramadan.

Ramadanin mukaan ennen Aftalunan perustamista vuonna 1992 kuurot pysyttelivät lähinnä kotona. Heitä ei pidetty yhteiskuntakelpoisina.

Myös palestiinalaisalueiden välillä on eroja. Gazassa kuurojen tilanne on erilainen kuin Länsirannalla. Länsirannalla kuurot lapset eivät viito vaan lukevat huulilta, sillä monet häpeävät lapsen vammaisuuden näyttämistä. Aftalunassakin opetetaan viittomien lisäksi myös huulilta lukemista, jotta lapset ymmärtäisivät myös viittomakieltä taitamattomia.

Alueella korkea työttömyys

Kuurojen yhteisö Aftalunan rakennus on huomiota herättävän hieno muutoin rähjäisessä Gazassa. Ulkomailta rahoituksen saavassa kuurojen yhteisössä opiskelee tällä hetkellä noin 230 lasta ja nuorta. Yhteisö saa tukea EU:lta ja erityisesti saksalaisilta ja japanilaisilta järjestöiltä.

Vaikka Aftalunan opetuksen pääpaino on 4–16-vuotiaissa, se antaa tukea myös vanhemmille kuuroille. Jo vuoden ajan gazalaiset kuurot ovat voineet jatkaa lukioon asti.

Työttömyysprosentti on palestiinalaisalueilla korkea, joidenkin arvioiden mukaan se on Gazassa jopa 60–70 prosenttia. Työn saaminen on kuuroille äärimmäisen hankalaa.

Tämän tietää myös Mona Abu Ramadan, joka on yksi Aftalunan harvoista kuulevista opettajista. Silti hän on toiveikas. Se, että asenne kuuroja kohtaan on parantunut, tuottaa heille enemmän myös työmahdollisuuksia.

Kuurojen yhteisö on perustanut uusia työllistämisohjelmia, kuten ompelimon ja huonekaluverstaan.

Lisäksi Aftaluna perusti hiljattain Gazan satamaan ravintolan, Aftaluna Restaurantin, jossa palvelua saa henkilökunnan 17 kuurolta työntekijältä vain viittomalla tai näyttämällä ruokalistasta haluamansa ateriakokonaisuuden.

Abu Ramadanilla on lämmin katse. Hän ohjeistaa kuuroa taideaineiden opettajaa, Walaa Ziyyadea, joka näyttää lapsille kuvia ja opettaa viittomia.

Ziyyaden 4–6-vuotiaiden pienryhmässä opiskelevan 5-vuotiaan Amar el-Zaman Jodan etunimi tarkoittaa kuuta, ja myös se voidaan taiteen oppitunnilla havainnollistaa paperille piirtämällä.

”Pidän täällä olosta ja opettajista. Ja taiteesta pidän”, Amar kertoo ujostellen.

Viereisessä luokassa englannin kurssilla on riehakkaampi tunnelma. Osa lapsista pitää ääntäkin: ”Pa-pa-paa-pa.” Jotkut taputtavat käsiä yhteen, ja kello onkin kohta niin paljon, että kuusituntinen koulupäivä päättyy.

Kirjoittaja on kirjoittanut kirjan Kielletty kansa: ­Elämää palestiinalaisalueilla (Atena, 2014).