Helsingin viherosaston laiskoille kesätyöntekijämiehille maksetaan 1980-luvulla enemmän palkkaa kuin samaa työtä tekeville ahkerille naisille, koska ”miehet ovat vahvempia”. Kiinteistölautakunnan jäsenen mielestä värikkäät kukkaistutukset ”eivät sovi suomalaiseen hillittyyn ja tyylikkääseen makuun”.
Vielä 2000-luvulla kaupungin monikulttuurisuusasioista vastaavat etniset suomalaiset, vaikka päteviä ja koulutettuja maahanmuuttajia olisi tehtäviin tarjolla yllin kyllin.
Umayya Abu-Hannan teos Alienin silmin. Helsinki ja Uusimaa muukalaisen kokemana on täynnä pysäyttäviä ja viihdyttävästi kerrottuja anekdootteja 1980-, 90- ja 2000-lukujen Suomesta. Monet niistä kertovat rakenteellisesta rasismista ja syrjinnästä, jota niin Abu-Hanna kuin muut ulkomailta muuttaneet ovat joutuneet ja edelleen joutuvat Suomessa kokemaan.
Israelin palestiinalainen Abu-Hanna (s. 1961) muutti Suomeen vuonna 1980 ja on sen jälkeen ehtinyt työskennellä niin tiskaajana, puistotyöntekijänä, opettajana, toimittajana, monikulttuurisuusasiantuntijana kuin poliitikkona, kaupunginvaltuutettuna ja monissa eri luottamustehtävissä.
Näkökulma suomalaiseen yhteiskuntaan on laaja ja havainnot tarkkoja. Välillä osuvan yhteiskuntakritiikin lomasta pilkahtaa kuitenkin henkilökohtainen katkeruus.
Etenkin 1980-luvun Helsinki on niin ankea, ahdasmielinen, harmaa ja ahdistava paikka, että on vaikea ymmärtää, mikä oikeastaan piti Abu-Hannan maassa.
Ystävälliset, iloiset ja avuliaat ihmiset, joita Abu-Hannan elämään onneksi siunaantuu riittämiin, edustavat teoksessa poikkeamaa suomalaisuudesta. Todellista kansanluonnetta kuvaavat rasistit ja ahdasmieliset virkamiehet.
Kun Abu-Hannan veli saa Suomessa käydessään positiivista huomiota tuntemattomilta naisilta, hämmästynyt kirjailija päättelee sen johtuvan siitä, ”ettei hän ole Suomessa asuva ulkomaalainen”.
Helsingin 2000-luvun monikulttuurisesta lähiöelämästä kantakaupunkilainen Abu-Hanna on iloisesti pihalla, minkä hän toki itsekin myöntää. Ylimielistä on silti väittää, ettei urbaania elämää ja kulttuuritapahtumia löydy (nykyäänkään) Helsingin keskustan ulkopuolelta. Kyllä löytyy.
Alienin silmin päättyy vuoteen 2010 ja iloisiin tunnelmiin uuden, monikulttuurisemman ja avaramielisemmän suomalaisuuden kynnyksellä.
Se on hieman yllättävää, kun tietää Abu-Hannan muuttaneen samana vuonna pois Suomesta pieneen tyttäreensä kohdistuneen jatkuvan rasismin vuoksi. Jostain syystä muuttoa ei mainita kirjassa lainkaan.
Alienin silmin on monin tavoin silmiä avaava kuvaus rasismista ja ulkomaalaisvihamielisyydestä 1980–2000-lukujen Suomessa.
Ainoa totuus se ei varmastikaan ole, mutta henkilökohtaisena ja yhteiskunnallisena kannanottona tärkeä puheenvuoro rakenteellista syrjintää koskevassa keskustelussa, jota Suomessa käydään aivan liian vähän.
Umayya Abu-Hanna: Alienin silmin. Helsinki ja Uusimaa muukalaisen kokemana. Siltala 2014.