Ihmisoikeudet ovat kaikkialla maailmassa yhä keskeisemmässä roolissa. Niitä ei nähdä enää laatuna, josta ”on varaa puhua” vasta sitten, kun perusasiat ovat kunnossa: ihmisoikeudet ovat tärkeässä roolissa myös kehitysyhteistyössä.

Ihmisoikeuksista ponnistavan näkökulman – tai perustan – kautta avautuvat elämän moninaiset osa-alueet kuten esimerkiksi oikeus omaan kieleen ja kulttuurin, oikeus uskonnon vapaaseen harjoittamiseen, työntekijän oikeudet ja lasten oikeudet.

Vastikään ilmestynyt teos Ihmisoikeudet Aasiassa perehtyy ihmisoikeuksiin Aasian kontekstissa, mutta myös vastavuoroisuuden eri suuntiin tapahtuvan liikehdinnän näkökulmasta. Kirja kysyy, miten vaikkapa eurooppalaisen yrityksen toiminta vaikuttaa Aasiassa ja toisaalta, mikä on Suomeen työn vuoksi saapuneen filippiiniläisen hoitajan tai thaimaalaisen marjanpoimijan asema.

Kirja on yhdeksän artikkelin kokonaisuus. Artikkelit eivät ole kovin pitkiä vaan ennemminkin avauksia kiinnostaviin aiheisiin. Kirjoittajina on joukko asiantuntijoita Suomesta ja Aasian maista.

Kulttuuriantropologi Anita Kelles-Viitanen aloittaa kirjan artikkelilla erilaisten kulttuurien ja ihmisoikeuksien välisistä kysymyksistä, esimerkiksi kulttuurirelativismin ja universalismin kädenväännöstä. Indonesian Human Rights Working Groupin aktiivi Yuyun Wahyuningrum kysyy, onko ASEANin ja EU:n välissä tilaa ihmisoikeuksille. Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Tove Selin kirjoittaa artikkelissaan oikeudenmukaisesta ilmastopolitiikasta ja havainnollistaa esimerkkien avulla sitä, miten ympäristö- ja kehityshankkeita arvioidaan ympäristövaikutusten lisäksi myös ihmisoikeusnäkökulmasta.  

Kirja etukansi on kaunis ja ilmava, perhosineen päivineen. Takakannessa kysytään suurin kirjaimin, ovatko Aasian ihmisoikeusongelmat Euroopan syytä.