”Tulen suurperheestä, jossa kaikki kanssakäyminen pyörii ruuan ympärillä. Sunnuntai-illallisen valmistaminen alkaa pikku iltapäivävälipalasta, jonka voimin jaksetaan kokkailla. Illallispöydässä istuessa meneekin sitten helposti yömyöhään.

Henkilökohtainen suhteeni ruuanlaittoon alkoi muuttaessani omilleni 17-vuotiaana. Olen kuin Ranska: köyhyys on tehnyt minusta kulinaristin. Miksi muuten kukaan olisi keksinyt valmistaa etanoita voissa ja gorgonzolassa? Vähävaraisimmat vuodet ovat opettaneet minulle suurimman osan siitä, miten suhtaudun ruokaan. Kerran pennejä laskeskellessani valvoin kokonaisen yön tehden sienisadosta pelmeneitä pakastimen täyteen. Kustannukset olivat noin neljä euroa, käyttämäni resepti Michelin-ravintolalta lainattu.

Pelmeneihin kiteytyy se, millaista ruokaa eniten rakastan. Ne ovat halpoja, ja niitä syödään kaikkialla. Pelmeneitä löytää Baltian surkeimmista vodkakioskeista ja maailman hienoimmista ravintoloista.

Syön mitä vain, ja rakastan kaikkea syömääni. Ruuan kunnioittaminen on minulle tärkeää. Päiväkodissa päähäni iskostettu ”syö nyt, Afrikassa on lapsia, joilla ei ole yhtään ruokaa”, elää minussa vahvana. Ruokaa ei heitetä pois, eikä  sen edessä nirsoilla. Sesongit kertovat, mitä kannattaa milloinkin syödä. Punajuuria syödään, kun on niiden aika. Kaikki raaka-aineet ovat oikein valmistettuina taivaallisia.

Erilaiset ruokakulttuurit kiehtovat minua. Ruoka yhdistää meitä kaikkia: kaikkien on syötävä. Se, ettei ruokaa riitä kaikille, on asia, jota kaikki vatsansa täyteen saavat ovat velvoitettuja ajattelemaan. Ruuan jakaminen, rakkaidemme ruokkiminen, on yksi jokapäiväisiä tapoja osoittaa välittämistä. Meidän tulisi jakaa ruokaamme myös maailmanlaajuisesti.

Harvoin keittiössäni valmistuu enää mitään perisuomalaista. Valmistaessani ruokalajeja, joita kukaan ei enää kutsu eksoottisiksi, pohdiskelen nautiskellen ruuan alkuperää. Ajattelen niitä, jotka valmistavat samaa ateriaa muualla. Sitä, miksi tietyt raaka-aineet ovat reseptiin valikoituneet. Miksi ruoka on kannattanut valmistaa juuri kyseisellä tavalla.

Viime reissullani Latviassa menin tatuointistudioon. Nyt käsivarressani on kuva pelmenistä haarukassa. Koska tärkeintä maailmassa on arki.”