Helsingin keskustassa ei ole muutaman vuoden aikana voinut olla törmäämättä Mustaan Teräsmieheen. Hän on tullut ohikulkijoille tutuksi etenkin Mannerheimintien tuntumassa Lasipalatsin kulmalla.
Noin metrin korkeudelle viritetyllä nuoralla taiteileva Teräsmies ilahduttaa varsinkin lapsia. Nuoran vieressä on astia kolikoille – ja palkintona ystävällinen kontakti.
Lokakuussa guyanalaissyntyinen Omar Marcus pahoinpideltiin keskellä kirkasta päivää. Joukko humalaisia päätti potkia nuoraa lämpimikseen sillä seurauksella, että katutaiteilija putosi kadulle. Uutinen kohahdutti ja linkki levisi laajalti sosiaalisessa mediassa. Ihmisten oli vaikea ymmärtää teon ja siinä piilleen aggression syytä. Niin minunkin.
Syyttäkää vaan kukkahattutädiksi, mutta minulle Karibian auringosta Suomeen päätynyt Marcus on ollut elävä esimerkki pärjäämisestä ja joustavuudesta, mukautuvuudesta. Nuoralla keikkuva mies näyttää ja muistuttaa minua siitä, että ihminen joutuu elämässään sopeutumaan uusiin tilanteisiin – muuntautumaan jopa teräsmieheksi.
Onko se jonkun mielestä pelottavaa? Että on ihmisiä, jotka kykenevät ratkaisemaan elämässään asioita omalla persoonallisella tavallaan, ovat valmiita kiipeämään vaikka nuoralle? Että on pokkaa?
Ketä provosoi ihminen, joka astuu ihmisten ilmoille, haluaa olla osa tätä yhteiskuntaa omalla tyylillään? Onko toisen ihmisen elämänvoima ja kyky selviytyä liian uhkaavaa?
Jos nuo humalaiset nuoran potkijat joutuisivat aloittamaan oman elämänsä nollasta, vieraassa maassa, olisivatko he valmiita kiipeämään nuoralle? Olisivatko he valmiita muuntautumaan teräsmiehiksi, tienaamaan elannon perheelleen kunniallisesti ihmisille hyvää mieltä tuottaen?
Vai ovatko he juuri niitä, jotka päätyisivät itsesäälin vallassa tuijottamaan tuopin pohjaa?
Ei millään pahalla, mutta veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Joku heitä riepoo.
Välikohtaus poiki hyvääkin. Tuli esille, että moni saa iloa Mustan Teräsmiehen aktiivisesta olemassaolosta. Teräsmiehen Facebook-sivustolla on tätä nykyä lähes 26 000 fania.
Teräsmiehen meininkiin on tykästynyt myös urheilumoguli Aleksi Valavuori. Hänpä päättikin pestata karibialaisen viihdyttämään urheilukansaa koripallojoukkue Biisonien Eurocup-peliin Vantaan Energia-areenalle marraskuun lopussa. Keikka on taloudellisesti tuntuva, ei ainoastaan muutama hassu kolikko.