Pand – taiteilijat rauhan puolesta ry:tä koskeviin kysymyksiin vastaa järjestön puheenjohtaja Juha-Pekka Väisänen.
Keitä te oikein olette?
Pand – taiteilijat rauhan puolesta on valtakunnallinen ja kansainvälinen taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden järjestö. Pandin värikäs historia sai alkunsa, kun Harri Belafonte saapui kuvainnollisesti banaanilaivalla Suomeen 1983 ja innosti suomalaiset järjestön pariin. Silloin muun muassa Pelle Miljoona ja Otto Donner olivat avainhenkilöitä järjestön ja rauhanviestin eteenpäin viennissä.
Millaista toimintaa teillä on?
Taidetta rauhan puolesta kaikissa sen muodoissa. Teatteria, tanssia, kuvataidetta tai mitä tahansa performanssia. Taiteilijat tuovat viestiämme esiin jokainen omalla tekemisellään, mitä se sitten onkaan. Meidän rooli ei ole kertoa ihmisille mitä tehdä, vaan antaa jokaiselle vapaus toteuttaa itseään omalla, itselleen luontaisella tavalla.
Rauhan lisäksi on muitakin teemoja joiden parissa työskentelemme; esimerkiksi rasismin ja yleisen vihamielisyyden kitkeminen sekä vähemmistöjen oikeuksien korostaminen. Teemme paljon yhteistyötä muiden toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa. On hienoa seurata, kun taiteilijat ja insinöörit istuvat saman pöydän ääreen miettimään, mitä tehdä yhdessä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Mikä on paras saavutuksenne?
Vaikeaa sanoa mitään yksittäistä, mutta ehkä se, että olemme pystyneet ahneuden ja individualismin aikana pitämään rauhan aatetta yllä. Se, että järjestön kautta ajatus tekemisestämme on levinnyt ja ihmiset ovat heränneet siihen. Etteivät taiteilijat tee jotain, koska Pand sanoo, vaan koska haluavat tehdä niin. Meidän roolimme on toimia suunnannäyttäjänä ja yhdistävänä voimana ihmisille, että uskaltaisivat tehdä tällaisia asioita.
Mitkä ovat suurimpia esteitänne?
Yleisen apatian lisäksi rahoitus, tottakai. Kulttuurimäärärahoja leikataan koko ajan ja se vaikeuttaa toimintaamme. Se on sääli, sillä mielestämme ei ole varaa leikata sellaisesta, mikä muutenkin pysyy juuri ja juuri hengissä.
Miksi minun pitäisi osallistua toimintaanne?
Elämässä ylipäätään kannattaa tehdä asioita, joiden puolesta mekin puhumme. Rakentaa repimisen ja hajottamisen sijaan. Meidän tulisi ajatella, että rauhankulttuuri on yhteinen asia. Rauha koskee meitä kaikkia. On väärin ajatella, että rauhantyö ja sitä koskevat päätökset ovat vain hallinnon tai pienen eliitin käsissä.
Jos järjestönne olisi eläin, mikä se olisi? Miksi?
Alkueläin, koska ilman rauhaa ei ole ilmaa lentää, vettä nousta pitkin jokia tai maata mihin porautua.