Turkin suosituin naiskirjailija Elif Shafak (s. 1971) on jälleen kirjoittanut psykologisesti tarkkanäköisen romaanin, joka ylittää kulttuuriset ja maantieteelliset rajat. Ikiaikaisista teemoista käsittelyssä on nyt kunnia.

Shafak kertoo turkkilaisen kurdiperheen vaiheista ja kohtaloista punomalla tarinaa sekä 1940-luvun Turkissa että 1970-luvun Lontoossa. Perheen lasten kasvu siirtolaisina Lontoossa vertautuu vanhempien nuoruuteen, jossa varsinkin tytöt ja naiset on kasvatettu kuuliaisuuteen.

Kaksi sukupolvea kohtaa uuden kotimaansa hyvin erilaisista lähtökohdista. Puristus uuden ja vanhan välissä on kuitenkin kaikille hämmentävä ja kohtalokas.

Kunnia herättää kysymyksiä ja antaa oivalluksia: Mitä on lojaalius perheenjäsenten välillä? Miten petos vaikuttaa ihmisiin? Milloin äidinrakkaus muuttuu tuhoavaksi?

Shafak näyttää asioiden syyt ja seuraukset. Perinteet ja opitut mallit istuvat lujassa.

Kertomus on hurja, kohtalot karmaisevia, mutta silti ymmärrettäviä ja inhimillisen riipaisevia.

Elif Shafak: Kunnia. Suom. Maria Erämaja. Gummerus 2013. 523 s.