Bulgarialaisessa Stara Zagoran kaupungissa on käynnissä kalaidzhi-romanien vuoden tärkein juhla. Sen päähenkilöitä ovat nuoret.
Tytöt ovat pukeutuneet parhaimpiinsa: valkeisiin tekoturkkeihin, maata laahaaviin iltapukuihin ja kimmeltäviin minihameisiin.
Välillä kipaistaan autojen taakse kohentamaan kampausta ja lisäämään kiiltoa huuliin. Poikien kanssa vaihdetaan kujeilevia katseita ja tanssiessa mennään lähelle. Vanhemmat vaihtavat kuulumisia. Lisää ihmisiä virtaa paikalle. Osa tulee tuntien ajomatkan päästä. Autoihin sulloudutaan sylikkäin.
Etäällä asuvia tuttavia tavataan vain tänään. Juhlatunnelma rätisee ilmassa. Monet kutsuvat kalaidzhien juhlaa ”morsiusmarkkinoiksi”. Sinne tullaan etsimään naimaikäisille puolisoa koko suvun voimin. Perinteisesti morsiamesta on maksettu paljon.
Rakkaus korvaa rahan
Vuosikymmeniä sitten Betran Nikolova naitettiin samaisessa juhlassa. Vanhemmat valitsivat puolison ja häitä vietettiin samana päivänä, kun nuori pari tapasi toisensa. Ennen kiertolaisina eläneet kalaidzhit tapasivat kokoontua kerran vuodessa.
”Nuoruudessani morsian maksoi kymmeniä tuhansia. Nyt hinnat ovat laskeneet”, Nikolova sanoo. Hän arvelee syyksi kehnoa taloudellista tilannetta.
Kalaidzhit muodostavat murto-osan Bulgarian noin 700 000 hengen romaniväestöstä. Ryhmien välillä on eroja, mutta ongelmat ovat yhteisiä. Valtaosa elää köyhyydessä yhteiskunnan reunalla.
Kalaidzhien nimi tarkoittaa raudanvalajia. Nyt Kiinasta tuotavat halvat esineet ovat korvanneet käsistään taitavan kansan työt. Syvään juurtunut rasismi ja koulutuksen puute vaikeuttavat työllistymistä.
Aikakin muuttaa perinteitä. Nikolovan kuusi lasta ovat löytäneet puolisonsa juhlasta ja nyt on lastenlasten vuoro. He valitsevat puolisonsa itse ja vannovat rakkauden nimiin.
”Isoäiti sanoo liittoaan onnelliseksi, mutten tahdo luottaa sattumaan. On tärkeää löytää se oikea”, sanoo tyttären tytär Pepa Nikolova: ”Raha on vain muodollisuus.”
Ilman rahaa avioliitosta ei silti tule mitään. Vasco Dimitrov kertoo työskennelleensä kaksi vuotta Italiassa säästääkseen avioliittoa varten. Mielitietty on jo valmiiksi katsottu.
Suvut neuvottelevat tänään, mutta häitä tanssitaan vasta ensi vuonna. Nykynuoret tahtovat tutustua toisiinsa ennen avioliittoa.
”Huonot tytöt” käyvät diskossa
Juhla on otollinen tilaisuus tavata se oikea. Arjessa se on hankalaa, koska kalaidzhi-tytöt elävät suljettua elämää.
Avioliitto on yhä naisen elämän tärkein päämäärä ja hyvä avioliitto edellyttää neitsyyttä. Ortodoksikristittyinä kalaidzhit suojelevat tarkoin tyttäriensä neitsyyttä.
Harva tytöistä jatkaa koulunkäyntiä ala-asteen jälkeen. Vain ”huonot tytöt” käyvät diskoissa tai seurustelevat poikien kanssa vapaa-ajalla. Malli hyvästä naisesta elää nuorten mielessä vahvana.
”Käyn juhlimassa ja tapaan tyttöjä. He eivät ole kalaidzheja, enkä menisi naimisiin sellaisen kanssa”, sanoo morsianta etsivä hevoskauppias Dantsu Sentova.
Antropologi Velcho Krastevin mukaan maksun kohteena ei olekaan morsian, vaan hänen neitsyytensä ja kunniansa. Naisten neitsyyden varjelulla suojellaan yhteisön puhtautta. Kalaidzhit naivat poikkeuksetta omaan etniseen ryhmäänsä kuuluvia.
”Meillä on oma kieli ja kunnioitamme perinteitä”, sanoo Donka Petrova.
Maksulla hyvitetään tyttären menetys perheelle. Tytär muuttaa avioiduttuaan miehen suvun luo, vaikka nuoret nykyisin asuvatkin mielellään omassa asunnossaan.
Bulgarialaislehdistön sensaationhakuiset kirjoitukset tyttäriään kauppaavista romaneista kiukuttavat juhlijoita.
”Kaikki romaneihin liittyvä esitetään ikävässä valossa. Meitä ei tahdota ymmärtää”, tuhahtaa Petrova ja tarttuu ystävätärtä käsipuolesta. Ilman täyttää musiikki, ja tytöt tahtovat tanssia.
Yhteiskunnasta erotetut
”Morsiusmarkkinat” huolestuttavat romaniasioihin keskittyvää Amalipe-kansalaisjärjestöä, sillä ilmiö kannustaa varhaisiin avioliittoihin.
Ongelma on yleinen, eikä koske ainoastaan kalaidzhinuoria. Romanityttöjen keskimääräinen avioitumisikä on 17 vuotta.
”Varhaiset avioliitot katkaisevat tyttöjen koulunkäynnin. Se syventää köyhyyden ja vaihtoehdottomuuden kierrettä”, Gelka Ovelkarova Amalipe-järjestöstä sanoo.
Muutkin tekijät vaikuttavat. Irina Ivanova romaniasioihin keskittyvästä Sauchastie-järjestöstä muistuttaa yhteiskunnallisen syrjäytymisen lisääntyneen kommunismin romahtamisen jälkeen.
Yhteiskunnan turvaverkon murruttua toisen luokan kansalaisiksi leimatut romanit työnnettiin syrjään. Eristys on konkreettista: monet elävät kurjissa getoissa kaupunkien ja kylien laidoilla.
Osa romaneista ei poistu getoista ikinä. Väkivaltaiseksikin yltynyt rasismi saa pysyttelemään omien lähellä. Tämän vuoden maaliskuussa Bulgariassa tapettiin yhteenotoissa kuusi romania.
Valtaväestön lääkärit ja poliisit pysyttelevät etäällä getoista. Lapset laitetaan gettokouluihin, joissa opetus on huonoa. Työpaikkoja on tarjolla vähän ja työttömyyden kasvaessa romaneille yhä niukemmin.
”Romanit eivät tunne kuuluvansa yhteiskuntaan. Se ei tarjoa heille mitään. Samalla oman yhteisön identiteetti vahvistuu”, Ivanova sanoo.
Koulutusta kadunlakaisijoiksi
Romanien asemasta toisen luokan kansalaisina kertoo Bulgarian hallituksen toteuttama hanke heidän integroimisekseen. 27 miljoonan euron hankkeella romaneista koulutettiin kadunlakaisijoita. Todelliseen tasa-arvoon ei edes pyritä.
Siksi koulu on monille vain valtaväestön instituutio. Koulutuskaan ei kaikkien mielestä avaa tietä parempaan tulevaisuuteen.
Amalipe-järjestö on tosin aloittanut lupaavan hankkeen, jolla koulusta muovataan sopivampaa myös romaneille. Järjestö yhdistää eri etnisiä ryhmiä luokissa ja panostaa monikulttuuriseen opetukseen.
”Hanke lisää ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Se on vähentänyt romanien koulun keskeytyksiä”, Vania Dimova Amalipe-järjestöstä sanoo.
Kevätaurinko valaisee kirkkaana kalaidzhien juhlaa. Vastanainut pari tanssii auton katolla – muut yhtyvät ilonpitoon balkanilaisen popin tahdissa. Tänään kukaan ei ole köyhä eikä kipeä.