Nykyisin EU:n maatalouspolitiikka on melko markkinalähtöistä. Ohi ovat voivuorien ajat. Samalla sen vaikutus ruokamarkkinoihin on kutistunut.
1990-luvun alussa tilanne oli pahimmillaan. Vientitukien avulla ylijäämää dumpattiin maailmanmarkkinoille. Se aiheutti närää muissa suurissa tuottajissa – ja mikä pahinta, tuhosi köyhempien maiden omat markkinat.Voivuoret ovat sulaneet, sillä hinnat ovat kohonneet, eikä tukia enää tarvita.
Tosin EU maksaa edelleen viljelijöilleen tulotukia. Sen katsotaan vääristävän vähemmän markkinoita kuin vientitukien, mutta se on silti merkittävä määrä rahaa, joka lisää eurooppalaista tuotantoa.
Eikä EU ole poistanut korkeita tulleja varsinkaan maito- ja lihatuotteilta.
Kehitysmaiden kannalta ongelmallista on EU-politiikka, joka on luonut korkeammat tariffit jalostetuille tuontituotteille kuin jalostamattomille. Jotta kehitysmaiden talous kehittyisi, pitäisi niiden myydä mahdollisimman valmiiksi jalostettuja tuotteita pelkkien raaka-aineiden sijaan. Näin jalostusarvo jäisi niille.
Vuonna 2014 EU:ssa siirrytään uuden maatalouspolitiikan kaudelle. EU:n komissiossa ympäristövaatimuksia halutaan tiukentaa, mutta parlamentissa muutosehdotuksia on jo yli 7 000.
Lue lisää aiheesta: