Kirjava lintu -yhtyeen hienolla toisella albumilla lähdetään perinteisestä kansanmusiikista ja päädytään johonkin vaikeasti määriteltävään, mutta vaivattomasti kommunikoivaan. Vuoroin vetävästi tanssahtelevat, vuoroin herkästi tunnelmoivat laulut ikään kuin liikkuvat kuvitteellisessa, monikulttuurisessa mutta silti suomalaisessa maailmassa. Siellä soivat akustiset soittimet kuin akateemisesti koulutettujen pelimannien käsissä, ja aitojen kansanrunojen rinnalla laulavat kieleltään samaan tapaan arkaaisen vieraat – ja laulettaviksi mainiosti istuvat – uudet lyriikat.

Sointia hallitsevat Tommi Asplundin ja Emilia Lajusen taidokkaat viulut sekä Minsku Tammelan vahva laulu, joka usein monistuu päällekkäin äänityksin kuoroksi. Sävellykset ovat kaikki omia, tekijöinä sekä Tammela että pianon ja harmonin varmaotteinen soittaja Juha Kujanpää. Kontrabasisti Ilkka Heinonen ja lyömäsoittaja Hannu Risku luovat vähäeleisen ilmeikkään pohjan orgaanisesti punoutuvalle yhteissoitolle, joka luontevasti viittailee pohjolasta niin jazziin kuin itäänkin päin.