Suomi. Mitä etua on tuonut Suomen antamaan kehitysapuun ”suomalainen lisäarvo”? Ei välttämättä mitään suurta ja ihmeellistä. Suomalaisen erityisyyden sijaan pitäisi keskittyä ihan vaan avun tehokkuuteen. Tähän voi tiivistää ulkoministeriön lokakuussa julkaiseman Finnish Value-Added: Boon or bane to aid effectiveness? -tutkimuksen keskeisimmän viestin.
Avun vastaanottajan kannalta ihan riihikuiva raha on jo yksissään tarpeeksi, eikä heitä välttämättä kiinnosta avunantajan oma erityinen lisäarvo. Tärkeintä on, että avunantaja toimii sopimusten mukaan, tutkimus huomauttaa.
Megatrendinä on Suomen avun siirtyminen teknologiasta kohti arvoperustaista linjaa. Se tuo tavoitteiden saavuttamiseen omat kiemuransa. Avunantaja kun ei voi pakottaa muita hyväksymään omia tulkintojaan arvokysymyksissä.
Tutkijat muistuttavat, että ”epämääräiset ja kiistanalaiset politiikkakäsitteet kuten ’suomalainen lisäarvo’ ovat huonoja politiikan ohjenuoria.” Niitä kun voi tulkita niin monella tapaa, että seurauksena on helposti vain tarpeetonta hämmennystä.