Se alkaa pieninä, eleettöminä valintoina. Aluksi niitä tuskin edes tiedostaa tekevänsä. Yhtäkkiä matkailija vain huomaa välttelevänsä small talkeja. Ei ota missään nimessä keskustelunavaajan roolia, ja jos vastapuoli sen ottaa, yrittää mutista jotain mahdollisimman vähä­sanaisesti. Ettei vaan vaikuttaisi potentiaaliselta keskustelu­kumppanilta tai mikä pahempaa, mukavalta hengailu­kaverilta, jonka kanssa voi lähteä muutamalle kaupungin yöhön.

Seuraavaksi lopettaa ihmisten silmiin katsomisen, sillä katsekontakti saattaisi johtaa uuvuttavaan keskusteluun. Myös hymyilyään ryhtyy rajoittamaan. Ystävällinen hymy toiselle matkailijalle on kuin suora kehotus rupattelun käynnistämiseksi: Hei tuntematon matkalainen, vaihdetaanko tarinoitamme?

Väsyin totaalisesti sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden matkailijoiden kanssa Argentiinassa, viisi kuukautta matkani aloittamisen jälkeen. Hostellien sosieteerauskulttuuri alkoi ahdistaa. Yllätyin uupumukseni voimakkuutta. En halunnut olla missään tekemisissä kenenkään kanssa.

Eniten minua tympivät keskustelujen itseään toistavat sisällöt. Kun matkailija tapaa toisen matkailijan, on tulevan rupattelutuokion dialogi jo etukäteen käsikirjoitettu. Missä maissa olet käynyt? Minne matkaat seuraavaksi? Ai Suomesta! Siellä on kylmää? Juovatko kaikki suomalaiset vodkaa?

Pahimmassa tapauksessa keskustelukumppaniksi valikoituu pätijä. Pätijä on henkilö, jolla on jonkinlainen kiero tarve osoittaa oman tietämyksensä laajuus ja syvällisyys. Pätijä toistaa lukemiensa kirjojen sisältöä kuin papukaija. Usein pätijän kattavat tiedot kustakin matkakohteesta perustuvat Lonely Planet -matkaopukseen.

Ihmisväsymys on erityisen hankala yhtälö yksin matkustaville. Jostain kumman syystä muut ihmiset näet luulevat, että yksinäinen on aina seuran tarpeessa. Kynnys lähestyä yksinäistä ihmistä on kiusallisen matala.

Sitten ovat tietenkin ne supersosiaaliset seurankipeät yksinmatkaajat, jotka ovat kaiken lisäksi vielä pätijöitä. He etsivät hostellien baareissa juttuseuraa hyeenan tavoin. Ja luonnollisesti näiden sosiaalisten hyeenojen tähtäimessä ovat kaikista puolustuskyvyttömimmät uhrit: toiset yksinäiset matkailijat.

Yksi tällainen hyeena teki minuun kohdistuvan täsmäiskun argentiinalaisen hostellin baarissa. Ilmestyi täysin yllättäen eteeni. Kysyi matkani määränpäätä, mainitsi lukeneensa Suomen kylmyydestä. Näytti tietävän paljon asioita. Lamaannuin. Ilmoitin meneväni vessaan.

Muutin toiseen hostelliin. Vietin siellä kolme päivää yksin huoneessani kirjojen kera. Sitten helpotti.