Ihminen on sudelle susi. Yhä uudestaan pakotamme tuon lempeän ja sosiaalisen koiraeläimen näyttelemään omaa pimeää puoltamme. Kajaanilaisen tanssiteatteri Roudan teoksessa Suden huuto tilanne on kuitenkin vähän toinen.
Luvassa on kokonaisvaltaisempi metafora. Ihmistä tutkitaan niin hyvässä kuin pahassakin – laumaeläimenä.
Kyse tosin ei ole vain ihmisestä.
”Teoksessa on kaksi tasoa, jotka risteävät yhteen. Sitä voi katsoa tarinana susista tai ihmisistä”, kertoo koreografi ja Roudan uusi taiteellinen johtaja Kira Riikonen. Suden huuto on Riikosen ensimmäinen koko illan koreografia Roudalle.
Riikosen oma suhde suteen on ”vahvasti plussan puolella”. Tosin häneltä löytyy ymmärrystä myös niille, jotka eivät hukista pidä.
”Ymmärrän pelon ja huolen lapsien, lemmikkien ja maatalouseläinten takia. Monet ajattelevat, että susia saa olla, kunhan eivät ole omalla takapihalla.”
Riikonen haluaa välttää mustavalkoisuutta. Häntä kiinnostaa, miten me reagoimme vaaraan.
”Miten monta askelta otetaan, ennen kuin reagoimme pelkoon väkivallalla? Minusta olisi parempi, että niitä askelia olisi mahdollisimman monta, ennen kuin ruvetaan tappamaan.”
Entä elämmekö me toistemme kanssa sovussa vai joukkona yksinäisiä susia? Miten kauan yhteinen päämäärä pitää lauman kasassa? Miten lauman käy, kun omat henkiset tai fyysiset rajat tulevat vastaan? Näitä kysymyksiä Suden huudossa pohditaan.
Riikonen ei vielä ole itse nähnyt sutta luonnossa, mutta se on suunnitteilla:
”Olemme työryhmän kanssa menossa katsomaan susia piilokatselupaikkaan.”
Kymmenen vuotta sitten perustetun Roudan tavoitteena on tuottaa Kainuun maaperään juurtunutta, persoonallista taidetta. Teoksen ohessa Routa järjestää myös kaikille avoimia tanssityöpajoja, jotka keskittyvät naamio- ja parityöskentelyyn. Luvassa on myös kajaanilaisen luontokuvaaja Lassi Rautiaisen petokuvia ja -tarinoita.
Suden huuto 14.–16.9. Kajaanin generaattorissa (Kauppakatu 36).