V iime vuosisadan alussa tehdastyön keskeinen innovaatio oli pilkkoa työkokonaisuudet lukuisiksi yksinkertaisiksi työtehtäviksi. Runsaat sata vuotta myöhemmin mikrotyösektori hyödyntää samaa ajatusta. Digitaalisia töitä pilkotaan lyhyiksi työtehtäviksi, mikrotöiksi, jotka voidaan suorittaa internetin välityksellä missä päin maailmaa tahansa.
Arkistojen digitoiminen tai tietokantojen siivoaminen ovat esimerkkejä työtehtävistä, jotka voidaan pilkkoa mikrotöiksi. Yksi mikrotyö voi olla esimerkiksi käsin tai koneella kirjoitetun sanan kirjoittaminen digitaaliseen muotoon tai kahden kuvan samanlaisuuden todentaminen.
Mikrotyöt ovat luonteeltaan yksinkertaisia, eivätkä vaadi tekijältä erityisosaamista. Työntekijän tulee osata käyttää tietokonetta ja useimmissa tapauksissa lukea. Nimensä mukaisesti mikrotyöt ovat lyhytkestoisia ja kestävät joistain sekunneista muutamiin minuutteihin.
Mikrotyöt ovat tällä hetkellä useimmiten lähtöisin länsimaiselta yritykseltä. Mikrotyösektori hyödyntää eri maiden välisiä työvoimakustannusten eroja. Mikrotöiksi pilkotut tehtävät voidaan usein tehdä länsimaita halvemmalla kehitysmaissa.
Työ pilkotaan palasiksi
Mikrotyön tuotantoketjussa tarvitaan yritys, joka muuttaa työnantajan työtehtävät mikrotöiksi. Tämän tekee usein yhdysvaltalainen tai eurooppalainen teknologiayritys. Seuraavaksi mikrotyölle pitää löytää tekijät.
Tuotannon ulkoistamisesta tuttu malli on teettää mikrotyöt alihankkijalla matalapalkkaisessa maassa. Esimerkiksi intialaisen puhelinvaihdeyrityksen työntekijät voivat tehdä mikrotöitä puhelujen välillä.
Modernimpi malli on hakea työntekijöitä internetin avulla. Internetissä on lukuisia mikrotöitä välittäviä palveluja. Vuonna 2005 perustettu Amazon Mechanical Turk (AMT) on palveluista vanhin ja suurin.
Periaatteessa kuka tahansa voi tehdä mikrotöitä AMT:ssä, mutta palkkioita maksetaan tällä hetkellä ainoastaan Yhdysvaltoihin ja Intiaan. Työntekijä tekee AMT:lta saadut työt omalla tai esimerkiksi nettikahvilan tietokoneella.
On olemassa myös mikrotyötä välittäviä sosiaalisia yrityksiä. Yhdysvaltalainen Samasource on perustanut kehitysmaihin mikrotyökeskuksia, joissa työntekijät saavat koulutusta ja työskentelevät. Samasourcen avustuksella mikrotöitä on tehty muun muassa kenialaiselta pakolaisleiriltä ja Haitin maanjäristysalueelta.
Palkoilla ei juhlita
Mikrotyöntekijöiden palkkauksesta ei ole tehty kattavia tutkimuksia. Koko sektori on niin nuori, ettei palkkataso ole vielä vakiintunut. Samasourcen mukaan osa työntekijöistä on mikrotyön avulla tuplannut päiväpalkkansa kolmesta dollarista kuuteen. Tämä lienee yksi positiivisimmista esimerkeistä. Erään tapaustutkimuksen mukaan mikrotyöntekijän palkka oli niin alhainen, ettei se Intiassa riittänyt edes kattamaan nettikahvilan käyttökustannuksia.
London School of Economicsin tutkijan Vili Lehdonvirran mukaan mikrotyöt tulevat todennäköisesti aina olemaan matalapalkkaisia. Tämä johtuu työn vähäisistä vaatimuksista ja siitä, että työntekijöitä on mikrotöitä enemmän.
”Jos työantajia on pieni määrä ja työntekijöitä rajaton määrä, niin silloinhan työn hinnat kilpaillaan toimeentulominimiin”, Lehdonvirta sanoo.
Jos näin käy, mikrotyö ei eroa juurikaan kehitysmaiden ”hikipajojen” työstä. Tämä on Lehdonvirran mielestä mikrotyön uhkakuva. Hän kuitenkin huomauttaa, että on olemassa myös sellaisia mikrotehtäviä, joita ei voi tehdä kuka tahansa. Tällaisia ovat muun muassa kielen kääntämiseen liittyvät tehtävät, paikallistuntemusta vaativat tehtävät tai tehtävät, joissa tulee olla fyysisesti läsnä tietyssä paikassa.
Esimerkiksi kenialainen yritys Mocality maksaa pieniä palkkioita ihmisille siitä, että he merkitsevät älypuhelimellaan paikallisia yrityksiä kartalle. Yritys rakentaa paikkatietojen avulla keltaisten sivujen kaltaista palvelua ja ylläpitää sitä. Tämäntyyppistä mikrotyötä voi tehdä ainoastaan pääkaupungissa Nairobissa asuva henkilö.
Lehdonvirran mielestä mikrotyö toimisi parhaiten lisätulonlähteenä. Henkilö voi esimerkiksi viljellä maata, myydä tuotteitaan markkinoilla ja hankkia mikrotyöstä lisätienestejä. Tällaisessa tapauksessa mikrotyön määrän vaihtelu ei ole työntekijälle niin kohtalokasta.
”Mikrotyötä varten ei tarvitse järjestää koko elämäänsä uudestaan epävarman toimeentulolähteen ympärille. Esimerkiksi tehdas voi tarjota hetkeksi hyvän toimeentulon, mutta kun se siirtää toimintansa halvempaan maahan, kaupunkiin muuttaneet työntekijät voivat jäädä tyhjän päälle”, Lehdonvirta sanoo.
Mikrotyö kaikkien ulottuville
Tutkija Vili Lehdonvirran mukaan mikrotyösektorin kasvua kehitysmaissa hidastavat kaksi tekijää. Ensimmäinen haaste on työn tarjonnassa.
”Perinteisten työtehtävien tai erityisten ongelmien muuttaminen mikrotyöksi ei ole mikään triviaali juttu. Sen vuoksi meillä on suuri määrä startup-yrityksiä, esimerkiksi suomalainen Microtask ja monta muuta Yhdysvalloissa. Ne keskittyvät tiettyyn teollisuudenalaan tai ongelmakenttään ja yrittävät muuttaa sitä mikrotyöksi”, Lehdonvirta kertoo.
Mitä enemmän nämä yritykset pystyvät muuttamaan tehtäviä mikrotyöksi, sitä enemmän mikrotyön tarjontaa on maailmanlaajuisesti.
Toinen haaste koskee mikrotyöntekijöiden valmiuksia. Mikrotyönteosta hyötyisivät eniten kaikkein köyhimmät ihmiset, mutta heillä ei ole Lehdonvirran mukaan tällä hetkellä riittävää osaamista eikä etenkään teknisiä valmiuksia.
”Tällä hetkellä mikrotyö vaatii nettiyhteyden ja tietokoneen. Kehitysmaissa, kuten Intiassa, mikrotyöntekijät ovat pääasiassa keskiluokkaisia kaupunkilaisia”, Lehdonvirta sanoo.
Lehdonvirran mukaan mikrotyö on alempien yhteiskuntaluokkien ja maalla asuvien ulottuvilla vasta sitten, kun työtä voi tehdä matkapuhelimella.
Kysymys kuuluu: milloin riittävillä ominaisuuksilla varustetut puhelimet saavuttavat kaikkein köyhimmät ihmiset?
Optimistisimpien arvioiden mukaan jo parissa kolmessa vuodessa nähdään merkittäviä positiivisia vaikutuksia. Lehdonvirta pitää kuitenkin viiden vuoden aikahorisonttia realistisempana. Hän ei ota kantaa tulevien vaikutusten suuruuteen, mutta näkee jo tämänhetkisen tilanteen myönteisenä.
”Mikrotyöllä on jo nyt kehitysvaikutuksia. Ihmiset ansaitsevat rahaa kehitysmaissa mikrotyöllä.
Työntekijöitä ei ole miljoonia, mutta heitä kuitenkin on. Työntekijät eivät ole kaikkein köyhimpiä, mutta he ovat kuitenkin köyhiä länsimaisella mittapuulla.”
Jutussa on käytetty lähteenä Vili Lehdonvirran ja Mirko Ernkvistin maailmanpankille kirjoittamaa raporttia knowledge map of the virtual economy (2011).