”Paholaisrauskujen liikkeistä ja ekologisista tarpeista ei tiedetä juuri mitään. Ne ovat merten yksi vähiten tunnettuja suuria eläimiä”, tutkimusta johtanut Rachel Graham Exeterin yliopistosta sanoo.
Seuratut rauskut viihtyivät mertensuojelualueilla vain murto-osan ajasta. Paljon useammin ne uivat vilkkailla laivareiteillä. Valtaosan ajasta ne pysyttelivät enintään kolmen sadan kilometrin päässä rannikosta.
Lähinnä planktonia syövän täysikasvuisen paholaisrauskun ”siipiväli” voi olla jopa yli seitsemän metriä. Rauskut kuuluvat haiden tapaan rustokaloihin. Toisin kuin suurin osa kaloista, rausku synnyttää eläviä poikasia. Paholaisrausku saa yleensä yhden tai kaksi poikasta yhden tai kahden vuoden välein.