Suomi päätti kuluvan vuoden alkupuolella pudottaa Nicaraguan pois pitkäaikaisten kumppanuusmaidensa listalta. Yleensä olen sitä mieltä, että tehty päätös on hyvä päätös – joten kai tämäkin sitä on.
Ensinnäkin hyvää on se, ettei Suomi jäänyt yksin Nicaraguaan sooloilemaan. Ennen Suomea maasta poistui Ruotsi. Se sulki lähetystönsä ja lopetti kehitysavun Daniel Ortegan vuonna 2007 käynnistyneen toisen presidenttikauden alkupuolella. Samoihin aikoihin myös Norja ja Iso-Britannia leikkasivat apuaan.
Viime syksyn vaaleja ei Nicaraguassa käyty reilussa hengessä. Tätä mieltä olivat ainakin oppositiopuolueet ja monet kansalaisjärjestöt. Eikä vaalitarkkailijoiltakaan kehuja ropissut. Tästä suivaantuneena Saksa lopetti hallinnolle jakamansa tuen ja vaati Nicaraguaa ottamaan enemmän vastuuta demokratiakehityksestä. Itävalta liittyi kuoroon ja lopetti kahdenkeskisen kehitysapunsa. Jatkossa se tukee kaupallista yhteistyötä, mitä ikinä se tarkoittaakin.
Toiseksi on hyvä, että apua annetaan tehokkaasti ja keskitetysti kaikkein köyhimmille. Suomi perustelikin kahdenvälisen avunlopettamista Nicaragualle sillä, että jatkossa apua pyritään antamaan yhä harvemmille maille. Näin toimintaa voidaan seurataparemmin, eikä apu pirstaloidu. Jatkossa apu suunnataan kaikkein köyhimmille maille.
Nicaragua pääsi kuusi vuotta sitten pois köyhimpien maiden listalta. On kuitenkin hyvä muistaa, että 75 prosenttia maailman köyhistä ei asu köyhimmissävaltioissa. Kehitysapua siis annetaan jatkossa köyhille maille, ei niinkään köyhille ihmisille.
Kolmanneksi: on hyvä että kehitysavun vastineeksi halutaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Suomen vetäytymiseen Nicaraguasta vaikutti osaltaan juuri se, ettei maan demokraattinen kehitys ole vastannut toivei- tamme. Eikä nicaragualainen käsitys ihmisoikeuksistakaan kohtaa Ihmisoikeuksien julistukseen pohjautuvaa käsitystämme vapaudesta ja tasa-arvosta.
Mitä ilmeisemmin Nicaraguan hallituksella ei ole ollut haluja petrata tilannetta. Ministeriökielellä sanottuna: kehitystahtoa on puuttunut.
Jatkossa Suomi on luvannut tukea Nica- raguaa monin tavoin. Käytännössä tämä tarkoittaa ulkoministeriön rahoitusinstrumentteja suomalaisille yrityksille ja tukea kansalaisjärjestöille. Tosin en nyt ihan äkkiä muista, minkä yrityksen bisnesideana oli ihmisoikeuksien edistäminen kehittyvissä maissa.
Monen kansalaisjärjestön tavoitteisiin kuuluvat demokratian edistäminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja tasa-arvon lisääminen. Olen kuitenkin hyvin huolissani siitä, miten nämä järjestöt pystyvät työsken- telemään Nicaraguassa. Ortegan nykyhallinto ei ole antanut toivoa paremmasta, kuten Shirlene Green Newball kolumnoi sivulla 42. Kepan Nicaraguan maajohtaja Lotta Valtonen totesi taannoin, että demokratian ja hyvän hallinnon puolesta toimivat järjestöt ovat jatkossakin Nicaraguassa mustalla listalla.