Nepalissa on 2000-luvulla koettu yhtä ja toista: kuninkaan murha, sisällissota, uuden kuninkaan tekemä vallankaappaus ja kansannousu, joka johti rauhansopimukseen ja monarkiasta luopumiseen.
Tilanteen rauhoituttua maassa pidettiin vuonna 2008 perustuslakia säätävän kansankokouksen vaalit. Alun perin kansankokouksella oli kahden vuoden määräaika. Kun valmista ei tullut, mandaattia on jatkettu kerta toisensa jälkeen. Nyt takarajana on toukokuun 27. päivä, ja maan korkein oikeus on päättänyt, ettei jatkoa enää tule.
”Kahden vuoden määräaika oli jo lähtökohtaisesti turhan kunnianhimoinen. Ensin meni neljä viisi kuukautta ennen kuin parlamentille saatiin laadittua säännöt. Sitten alkoi komiteatyö, joka etenikin ihan hyvin pari ensimmäistä vuotta”, Leena Rikkilä-Tamang kertoo.
Hän on työskennellyt Nepalissa International Idea -järjestön leivissä jo vuodesta 2004. Idea pyrkii tukemaan demokratiakehitystä, ja viime vuodet työ on ollut nimenomaan avunantoa perustuslakiprosessissa.
Jatkuvat hallituskriisit ovat kuitenkin vieneet huomiota pois perustuslaista. Nepalissa on viiden viime vuoden aikana ollut viisi eri pääministeriä.
Oman lisänsä poliittiseen palapeliin tuo vaikutusvaltainen virkamiehistö, joka Rikkilä-Tamangin mukaan jarruttaa uudistuksia.
”Vanhat virkamiehet ovat enimmäkseen ylimmistä brahmin- ja chhetri-kasteista, ja he tekevät passiivista vastarintaa. Etenkin vähemmistökiintiöitä vastaan virkamiehet ovat suorastaan sotajalalla.”
Kompromisseja vaaditaan
Nepalin 601-henkisessä kansankokouksessa on lähes 30 eri puoluetta, joista suurin osa on hyvin pieniä, yhden tai muutaman edustajan ryhmiä. Ylivoimaisesti suurin on maolainen kommunistipuolue, joka vuosina 1996–2006 taisteli asein maan hallitusta vastaan. Maolaisilla on kansankokouksessa 229 edustajaa. Sen perässä melko tasavahvoja ovat Nepalin kongressipuolue sekä marxilais-leniniläinen kommunistipuolue UML.
Eurooppalaisin silmin Nepalin puoluekenttä vaikuttaa kovin vasemmistolaiselta, mutta käytännössä niin UML kuin maolaisetkin kannattavat jonkin sortin sosiaalista markkinataloutta tai sekatalousjärjestelmää. He haluavat saada maahan ulkomaisia investointeja.
Koska perustuslakipäätöksiin tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö, mitään ei tapahdu ilman maolaisten hyväksyntää. Toisaalta maolaiset eivät pysty yksin runnomaan mitään läpi, vaan joutuvat tekemään kompromisseja kongressipuolueen ja UML:n kanssa. Puolueissa on myös sisäiset kahnauksensa.
”Isoihin kysymyksiin tarvitaan aina tärkeimpien puoluejohtajien päätökset; mikään ei etene ilman heidän myötävaikutustaan. Valitettavasti perustuslaki ei ole heillä asialistan ykkösenä, vaan he ovat keskittyneet hallituskähmintöihin ja rauhanprosessiin. Riviparlamentaarikkoja tämä turhauttaa”, sanoo Leena Rikkilä-Tamang.
Naiset tekevät yhteistyötä yli puoluerajojen
Kansankokouksen jäsenistä miltei kolmasosa on naisia. Eri puolueiden naisedustajat ovat järjestäytyneet naisryhmäksi, joka tekee yhteistyötä tasa-arvoasioissa.
UML-puoluetta edustavan Shanti Adhikarin mukaan naiset kohtaavat syrjintää jopa parlamentissa: miesedustajille esimerkiksi myönnetään enemmän puheaikaa.
Perustuslakiin liittyen keskeinen tasa-arvokysymys on kansalaisuuden periytyminen. Vanhan lain mukaan Nepalin kansalaisuuden sai vain lapsi, jonka isä oli nepalilainen. Tämä on määrä korjata niin, että kansalaisuus periytyy yhtä hyvin äidiltä kuin isältä. Puoluejohtajien käsissä esitys kuitenkin muuttui päälaelleen niin, että sekä äidin että isän pitäisi olla nepalilaisia.
Eri puolueiden naiset ovat yksimielisiä siitä, että kansalaisuuspykälä on palautettava alkuperäisen esityksen muotoon. Muuten koko perustuslakia ei hyväksytä”, Adhikari toteaa.
Kenelle ylin toimenpidevalta?
Suurimpia ongelmakohtia ovat olleet muun muassa hallitusmuoto sekä osavaltioiden muodostaminen.
Hallitusmuodosta jokaisella suurella puolueella on oma näkemyksensä: maolaiset kannattavat presidenttivaltaista, kongressipuolue parlamentaarista järjestelmää ja UML sekamallia.
”Muut puolueet pelkäävät, että maolaisten johtajasta Prachandasta tulee ensimmäinen presidentti. Presidenttivetoisessa järjestelmässä on riski siitä, että autoritaarinen johtaja voisi keskittää liikaa valtaa itselleen”, Rikkilä-Tamang sanoo.
Osavaltioiden rajojen piirtämiseen liittyy monietnisessä maassa paljon haasteita. Kärjekkäin kiistely koskee Etelä-Nepalin madhes-alueita. Madhes-poliitikot haluaisivat alueesta yhden, yhtenäisen osavaltion ja ovat uhkailleet jopa liittovaltiosta irrottautumisella, jos eivät saa tahtoaan läpi. Muita alueita puolestaan huolestuttaa Intian vaikutusvallan kasvu, sillä madhesit ovat kulttuurisesti ja maantieteellisesti hyvin lähellä Intiaa.
Perustuslakiprosessi kytkeytyy tiiviisti rauhanprosessiin. Huhtikuun puolivälissä saatiin aikaan läpimurto, kun entiset maolaississien leirit luovutettiin armeijan hallintaan. Tämän lehden mennessä painoon Nepalissa jännitettiin juuri tuloksia suurimpien puolueiden johtajien keskinäisestä kokouksesta, jossa oli määrä saada aikaan kompromissi keskeisistä perustuslakikiistoista.
Rikkilä-Tamang uskoo, että jonkinlainen perustuslaki valmistuu määräaikaan mennessä, vaikka monia teknisiä kysymyksiä voi jäädä myöhemmin ratkaistavaksi.
”Ratkaisun jääminen loppumetreille tarkoittaa, että valitettavasti aikaa ei juuri jää kansalaiskuulemisille tai asiantuntijalausunnoille.”