Viulisti ja laulaja Suvi Oskalan esikoissooloalbumi on hyvää mainosta Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle, josta hän valmistui musiikin maisteriksi 2010. Tällaista, yhtä aikaa kansanperinteisiin ja taidemusiikkiin viittaavaa, määrittelemätöntä taidetta tuskin syntyisi ilman sitä. Oskala laulaa ja soittaa Per Klingan suunnittelemaa ja rakentamaa viisikielistä viulua, eikä kappaleissa yhtä lukuun ottamatta ole muita soittimia. Sointi on siis aika spartalainen, mutta se vetää huomion soiton ja laulun nyansseihin. Musiikki ottaa aineksensa vapautuneesti eri maailmoista, perusminimalismista intialaissävyihin ja muinaissuomalaisuuteen eikä kaihda huumoriakaan. Albumi on huomattavan lyhyt, vain puolisen tuntia. Sellaisena se heijastelee Oskalan sooloesiintymisiä, jotka ovat saman mittaisia. Tavallista vähemmän on tässä tapauksessa juuri oikea määrä.