Keskittynyt ilme, vakavat kasvot. Asianajaja Ahmed Seif El Islam yrittää saada äänensä kuuluviin keskellä oikeussalissa vallitsevaa kakofoniaa. Syytetyt on sijoitettu aitauksiin salin kummallekin puolelle: kahdeksan koptia, neljätoista muslimia. Kaikki puhuvat samaan aikaan, huudot kaikuvat pitkin salin seiniä, kunnes tuomari lyö yhtäkkiä nyrkin pöytään ja päättää keskeyttää oikeudenkäynnin.

Salin perällä odottaa yksinäinen ja hiljainen mies. Hänen poikansa kuoli toukokuisena yönä saatuaan luodin päähänsä. Tuona yönä Kairon pohjoisosissa sijaitsevassa Imbaban korttelissa muslimien ja koptien välille syttyneissä kahakoissa kuoli viisitoista ihmistä. 240 loukkaantui.

Tapahtuneesta on jo yhdeksän kuukautta, mutta oikeudenkäynnin kiihtynyt tunnelma kielii uskontokuntien välisten jännitteiden voimasta ”Imbaban islamilaiseksi tasavallaksi” ristityssä köyhässä korttelissa.

Toisin kuin muualla Egyptissä, jossa koptit edustavat 5–10 prosentin vähemmistöä, Imbabassa heitä on lähes puolet asukkaista.

Jännitteitä on ollut aina

Toukokuun 7. ja 8. päivän välisenä yönä syttyneiden mellakoiden syyt ovat osin hämärän peitossa. Taustalla arvellaan olleen nuoren koptinaisen, Abeer Talaat Fakhryn, 28, kääntyminen muslimiksi. Tästä seurasi koptien suunnittelema kaappaus, jossa Fakhry olisi teljetty muutamaksi päiväksi Mar Minan -kirkkoon.

Tuona yönä koptit ja fundamentalististen salafistien toimesta paikalle saapuneet sadat muslimit ottivat yhteen kirkon edessä, aseet käsissä. Kuolleita ja loukkaantuneita oli molemmin puolin. Mar Mina pysyi pystyssä, mutta korttelin toinen kirkko poltettiin.

Fakhry itse ei halua kommentoida tapahtunutta eikä osallistu oikeudenkäyntiin. Hän asuu nykyisin salassa pidetyssä paikassa ja kieltäytyy haastatteluista.

Tapaus ei ole ensimmäinen: sekä kääntyminen toiseen uskontoon, että kirkkojen laajennukset ovat ennenkin kiristäneet uskontokuntien välejä.

”Jännitteitä on ollut aina, mutta uutta on se, että nykyisin ne johtavat lähes aina laajoihin yhteenottoihin”, sanoo tutkija Gaétan Du Roy De Blicquy, Egyptiin ja Sudaniin erikoistuneesta CEDEJ-tutkimuskeskuksesta.

”Koptien yhteisöllisyys on kasvanut sitä mukaa, kun islamin rooli yhteiskunnassa on vahvistunut, aina 70-luvulta alkaen. Vallankumouksen myötä kehitys on radikalisoitunut”, hän toteaa.

Islamistien laaja kannatus vuoden lopulla järjestetyissä parlamenttivaaleissa on kiristänyt välejä entisestään. Etenkin salafistien saavuttama menestys – yli 25 prosenttia äänistä – on omiaan huolestuttamaan maan kopteja.

Toisaalta vallankumous on myös saanut koptit tuomaan äänensä paremmin kuuluviin. 

”Hallitusvallan puuttuminen on saanut kansalaiset ottamaan kantaa, sekä hyvässä että pahassa”, Du Roy De Blicquy sanoo. Pahimmassa tapauksessa se voi tarkoittaa yhteenottoja.

Syytökset nousevat helposti pintaan

Imbaban korttelissa tilanne on ensi näkemältä rauhoittunut.

Aasit ja hevoset jolkottelevat pitkin Luxor-pääkatua, keltamustien tuktuk-­taksien seassa. Köyhän kaupunginosan kymmenen koptikirkkoa ja sata moskeijaa ovat välttyneet uusilta tuhopoltoilta.

”Olemme kumpikin Jumalan palvelijoita”, toteaa valkopartainen, koptipappien mustaan kaapun pukeutunut pappi Abanob suhteestaan Toba-moskeijan imaami Mohamed Aliin.

Abanob kertoo jopa toivottaneensa imaamille tekstiviestillä hyvää Eid-juhlaa.

Kortteliin on perustettu kopteista ja muslimeista koostuva ryhmä, jonka tarkoituksena on valvoa, ettei kahakoita pääse syttymään. Yhteenotoissa menehtyneiden nuorten perheissä ei haluta syyttää toista uskontokuntaa.

”Ei ongelma ole muslimeissa yleensä vaan fundamentalistisissa salafisteissa”, sanoo 16-vuotias Ezzat Magdi, jonka veli kuoli yhteenotossa. Hän kertoo pelkäävänsä, että sama toistuisi, mutta perheen äiti rauhoittelee: ”Jeesus suojelee meitä”.

”Ei tämä ole koptien, vaan vallankumouksen syytä”, sanoo puolestaan kahakoissa kuolleen Mahmoud Abd El Azizin, 21, äiti. Musliminuorukaisen toimitti sairaalaan hänen koptiystävänsä. Uskonnollisten johtajien puheissa erimielisyydet ja syytökset nousevat kuitenkin nopeasti esiin.

”Koptit yrittivät lahjoa muslimiperheitä 25 000 Egyptin punnalla, jotta nämä vetäisivät syytteet pois”, sanoo imaami Mohamed Ali, joka oli salafistien ehdokkaana parlamenttivaaleissa. Kopteilla on Alin mukaan yli 20 miljoonan punnan arvoiset asevarastot.

Koptipappi Abanob puolestaan syyttää poliisia salafistien paikalle päästämisestä. ”Meillä kopteilla ei ole fundamentalisteja!”

Abanobin mielestä poliisi ei suojele kopteja samalla tavalla kuin muslimeja. ”Koko järjestelmä syrjii kopteja”, hän vakuuttaa ja viittaa vuoden 1971 perustuslakiin, joka määrittelee islamin Egyptin valtion uskonnoksi.

Koptien ääni kuuluu entistä lujempaa

Koptien kannanotot ovat entistä kuuluvampia. Uudesta yhteisöllisyyden tunteesta ja halusta näkyä myös julkisesti kertoo muun muassa vastikään kahden koptipapin perustama Theeban legioona -viikkojulkaisu, jota jaetaan kaikissa kirkoissa.

Perinteisesti Egyptin koptikirkko on paavi Chenouda III:n johdolla pysynyt etäällä politiikasta.

Vallankumous on tuonut esiin myös selkeämpiä vaatimuksia, muun muassa ajatuksen koptivaltion perustamisesta. Se toistuu useissa blogeissa ja sitä ajaa Yhdysvalloissa päämajaa pitävä vaikutusvaltainen US Copts Association -järjestö.

Samalla koptit ovat ottaneet etäisyyttä vallankumoukseen. Vielä viime tammikuussa he olivat lukuisina paikalla Tahrir-aukiolla. Kun mielenosoitukset sitten alkoivat uudestaan marraskuussa, heitä oli kuitenkin enää harvassa.

Vain kuukautta aikaisemmin, 9. lokakuuta, Assuanin kirkon tulipalon nostattama koptien mielenosoitus Masperossa oli tukahdutettu poliisivoimin. Satoja loukkaantui ja kaksikymmentäseitsemän kuoli.

Lähtö egyptistä ainoa ratkaisu

Yhä useammat koptit harkitsevatkin Egyptistä lähtöä. Koptien ihmisoikeusjärjestö UEDH:n mukaan yli 100 000 ihmistä olisi lähtenyt maasta vallankumouksen alettua. Viisumin saaminen Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin on kuitenkin kiven takana ja maksaa maltaita.

”Romani”, 24, kuuluu niihin harvoihin etuoikeutettuihin, jotka voivat lähtöpäätöksen tehdä. Insinöörin koulutuksen saanut nuori mies omistaa isältään perintönä saadun kerrostalon keskellä Imbabaa. Hän ei halua kertoa oikeaa nimeään ja sopii tapaamisen rauhalliseen paikkaan, katseilta suojaan.

Puolen vuoden kuluttua Romani muuttaa Cambridgeen, Britanniaan. ”Länsimaalainen elämäntapa sopii minulle paremmin”, hän sanoo. Alunperin Romanin piti lähteä yksin, mutta vallankumous ja turvattomuuden tunne saivat äidin ja sisaren liittymään mukaan.

Miten he hankkivat viisumit? Romani ei halua kertoa asiasta enempää.

”Lähden Egyptistä, mutta pysyn aina koptina”, nuorukainen vakuuttaa. Hänellä on muslimiystäviä, mutta hän ei halua niqab-huiviin pukeutuneita naisia taloonsa.

”En halua vuokralaisiksi liian uskonnollisia ihmisiä. Olen talon omistaja, siksi minua kohdellaan kunnioittavasti. Todellisuudessa muslimivuokralaiset halveksuvat minua”, hän uskoo.

Halveksunta on molemminpuolista.”Jotkut muslimeista eivät pidä koiristani, jotka ovat Koraanin mukaan epäpuhtaita eläimiä. Menkööt he asumaan muualle, minä pidän enemmän koiristani!”