”Diaspora voi tehdä paljon Somalian hyväksi, mutta tiedon ja taitojen välittäminen vaatii työtä ja aikaa. Siinä voi olla Somalian toivo”, sanoo suomensomalialainen tutkija-lääkäri Mulki Mölsä.

Hänen mielestään etenkin täällä hyvinvoivilla siirtolaisilla on entiselle kotimaalleen annettavaa.

Mölsä vietti viime vuoden keväällä viisi viikkoa Pohjois-Somalian Hargeisassa opettaen psykiatriaa valmistumassa oleville lääketieteen ja sairaanhoidon opiskelijoille. Hän oli yksi suomensomalialaisista terveydenhuollon ammattilaisista, jotka pääsivät siirtolaisjärjestö IOM:n organisoiman ja ulkoasiainministeriön rahoittaman hankkeen myötä osallistumaan paikallisen terveyssektorin jälleenrakennukseen.

Projektikoordinaattori Saed Guled IOM:sta kertoo, että vastaavanlaisia hankkeita on ollut maailmalla pitkään. Suomessa MIDA Health oli pilottihanke, jossa diasporassa olevia osallistettiin ensimmäistä kertaa entisen kotimaan jälleenrakennustyöhön. Työmuodolle on luvassa jatkoa, eikä suotta: Guledin mukaan kaikki osapuolet ovat olleet tyytyväisiä pilotissa alulle pantuun työhön.

Tyytyväiseltä vaikuttaa myös Mölsä.

”Unelmasta tuli totta”, hän sanoo hymyillen. ”Kun on aina halunnut rakentaa Somalian kapasiteettia, ja hankkinut täällä hyvän ammattitaidon, tämä oli hieno tilaisuus ja suuri ilo.”

Tiede kohtaa perinteet

Sisällissota ei ole aikoihin ulottunut maan pohjoisosassa sijaitsevaan Hargeisaan, mutta köyhyys ja keskushallinnon toimimattomuus näkyivät. Psykiatrisessa sairaalassa oli pulaa sängyistä, ja useat potilaat oli sijoitettu patjapaikoille. Ihmisiä oli kahlittu raudalla lattiaan, ja kahleet olivat hiertäneet jalkoihin pahoja haavaumia. Suojautumisvälineitä, puhdistusaineita tai lääkkeitä ei ollut. Sairaalaan hakeutuneen piti tuoda kaikki tarvikkeet mukanaan hoitoa saadakseen. Potilaiden ruokailu ei ollut sairaalan vaan omaisten vastuulla.

Tulevat ammattilaiset oppivat psykiatriaa ensimmäistä kertaa Mölsältä. Mölsä havaitsi, että psykiatrisen hoidon kehittämiselle oli Hargeisassa selvästi tarvetta. Runsaasta khatin käytöstä seuraavaa psykoottista oireilua näkyi kaupungin katukuvassa paljon.

Mölsä kävi oppilaidensa kanssa tutkimassa myös paikallisten parantajien menetelmiä. Perinteisillä hoitomuodoilla on vahva rooli Somaliassa. Mölsän mielestä usein liian vahva.

”Kävimme naisen luona, joka otti ihmisiltä virtsa- ja verinäytteitä ilman minkäänlaista koulutusta niiden analyysiin. Hän väitti henkien tekevän diagnoosin. Valtioiden ei pitäisi sallia tällaista.”

Mölsä on tehnyt pitkään ruohonjuuritason kehitysyhteistyötä suomensomalien Sahed-järjestössä ja vieraillut Somaliassa vuosittain. Paikalliseen terveydenhuoltoon hän ei ollut kuitenkaan tutustunut sitten 1980-luvun, jolloin opiskeli Mogadishussa lääkäriksi. Silloin sota ei ollut vielä alkanut, ja asiat olivat sairaaloissakin paremmin.

Mölsä viimeistelee parhaillaan somalialaistaustaisten vanhusten mielenterveyteen liittyvää väitöskirjaa, ja koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella laajaa maahanmuuttajien terveystutkimusta.

Alun perin Mölsä valitsi omaksi erikoistumisalakseen neurokirurgian. Ihmisten aivojen toiminta ja monimutkaisuus kiehtoivat häntä jo pikkutyttönä koulun biologian tunnilla. Suomeen hän muutti rakkauden perässä vuonna 1985. Laillistetun lääkärin arvon Mölsä sai neljä vuotta myöhemmin, täydentävien opintojen ja kansalaisuuden myöntämisen jälkeen.

Rauha jäämisen edellytys

Hargeisassa Mölsä oli opiskelijoiden ensimmäinen naispuolinen opettaja. Sukupuoleen liittyvät odotukset ja roolit istuvat etenkin Pohjois-Somaliassa tiukassa. Naisopiskelijoiden odotetaan ryhtyvän gynekologeiksi, ja nuorten vastavalmistuneiden mieslääkäreiden asema on huomattavasti naispuolisia kollegoita parempi.

Tulevat lääkärit kokivat Mölsän opetuksen innostavana. Ja kuulostaa siltä, että inspiroituminen oli molemminpuoleista.

”He pystyivät toimimaan vaikeissa olosuhteissa, ja heillä oli selvästi kliinistä silmää, samalla tavalla kuin vanhoilla parantajilla tai kunnanlääkärillä on aikoinaan ollut Suomessa.”

Suuri osa oppilaista halusi lähteä pois Somaliasta, vaikka he tiesivät, että heitä tarvitaan kipeästi paikan päällä. Samalla he kuitenkin näkivät, millaisissa olosuhteissa joutuisivat Somaliassa työskentelemään.

Aivovuodon estämiseksi Somaliassa tarvitaan Mölsän mielestä paitsi toimivan infrastruktuurin rakentamista, myös pysyvää rauhaa.

”Kun opiskelija lähtee kotoaan, hänen pitää voida olla varma siitä, että hän pääsee yliopistolle rauhassa, eikä mitään tipu taivaalta.”

Koordinoitu apu tarpeen

Mölsä jos joku on nähnyt kehitysavun tarpeen Somaliassa ja sen, että pienellä rahalla voidaan oikein käytettynä saada aikaan suuria asioita. Vastuun siirtäminen paikallisille on tärkeä osa prosessia.

”Kun ihmiset ymmärtävät, että apu on heitä ja heidän lapsiaan varten, he oppivat myös itse pitämään asioista huolta. Ja kun jokainen palkkaa saava antaa yhteisön hyväksi jotain, se synnyttää pitkällä aikavälillä pysyviä tuloksia.”

Tehtävää on korruptoituneessa ja hajanaisessa Somaliassa paljon. Avustusjärjestöjä vyöryy paikalle, mutta niiden toiminta ei ole täysin ongelmatonta.

”Tilalle ei luoda työllisyyttä; on vain näitä projekteja, joissa ei ole mitään yhteiskoordinaatiota. Jos sama meno jatkuu, kansalaisjärjestöt pyörittävät kohta koko valtiota.”

Huolimatta pitkään jatkuneista levottomuuksista Somalia ei ole pelkkä kurjuuden kuningaskunta: maata ja rantaviivaa riittää. Kaunis maa, Mölsä kuvailee. ”Elimistön rentous siellä oli tuntuva. Vaikka kuinka oli ongelmia työpaikalla Hargeisassa, ruoka ja uni maistuivat paremmin, eikä yksikään lihas ollut kipeänä. Aurinkohan sen tekee.”

”Ehkä perustan sinne vielä joskus suomalaisen siirtokunnan.”