Facebookiin perustetusta ryhmästä alkunsa saanut joukko valtasi marraskuun puolivälissä Nikosiassa sijaitsevien tarkastuspisteiden välillä olevan puskurivyöhykkeen. Siitä lähtien aktivistijoukko on kansoittanut pääkaupungin ydinkeskustan ostoskatujen välissä olevaa YK:n valvomaa aluetta, jolla ajoittain fasistiseksikin syytetyllä Kyproksen poliisilla ei ole toimivaltuuksia.
Eleellä on symbolista arvoa: saaren kreikkalaisilla ja turkkilaisilla on sama vaatimus, Kyproksen yhdistäminen.
”Ihmiset taistelevat uuden ajanjakson ja uudenlaisen demokratian puolesta”, sanoo valtauksessa mukana oleva rikosasianajaja, Kyproksen kreikkalainen Andreas Parparinos.
Hän kuvaa tilannetta historialliseksi. YK:n rauhanturvaajat antavat aktivistien viettää aikaa puskurialueella nyt ensimmäistä kertaa. Inspiraationsa valtaajat saivat arabikeväästä.
Luottamusta poliitikkoihin ei ole
Puskurialueelle asettuneet valtaajat toimivat rauhanomaisesti. Alueella järjestetään saaren yhdistymiseen liittyviä keskusteluja. Lisäksi tarjolla on ruokaa, juomaa ja perinteistä kyproslaista musiikkia.
”Olen mukana lämmittääkseni jäätynyttä tilannetta, tuodakseni puskurialueelle eloa. Haluan myös täyttää hiljaisuuden melodioilla, joista kaikuu tahtomme yhdistää saari uudelleen“, sanoo Kyproksen kreikkalainen muusikko Antonis Antoniou.
Valtaajat ovat kyllästyneitä poliitikkojen vuosia kestäneeseen saamattomuuteen saaren yhdistymiseksi. Heidän puheisiinsa ei enää uskota.
”Minulla ei ole heille mitään sanottavaa. Heidät on laitettu sinne vallan kahvaan esittämään jotain tiettyä roolia”, Antoniou kritisoi. ”He ovat itsepäisiä ja ahdasmielisiä“.
Omaa osuutta ei nähdä
Kyproksella käyty sota herättää saaren asukkaissa voimakkaita tunteita. Sodassa molemmin puolin tapahtuneet kidutukset ja julmuudet mielletään helposti vain toisen osapuolen toimintatavaksi. Omaa osuutta ei haluta nähdä.
Saaren yhdistymisen puolestapuhujat voidaan leimata pettureiksi. Etenkin vanhemman sukupolven silmissä valtaus herättää jopa suoranaista vihaa.
”On mutkikasta käyttää tällaista terminologiaa, koska Kyproksella ei ole kahta eri yhteisöä”, protestoi Kyproksen kreikkalainen kielitieteilijä Michalis Eleftheriou.
”Kypros on moniarvoinen saari. Olemme kärsineet jo vuosia siitä, että meille on opetettu historiastamme kahta eri versioita”, hän selittää.
Eleftheriou toivoo viikkoja kestäneen tapahtuman tuovan ihmisiä lähemmäksi toisiaan. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo. Monet vannovat yhä, etteivät koskaan astu varpaallaankaan saaren toiselle puolelle.
Viha ei ole ratkaisu
Yksi Turkin EU-jäsenyyden ehdoista on ollut Kyproksen kysymyksen ratkaiseminen. Asia ei tunnu juuri edistyneen.
Ilmassa on ollut pelkoa myös siitä, että mikäli kysymystä ei pian ratkaista, Kyproksen turkkilaiset päätyvät kotialueensa vähemmistöksi Turkista tulevien siirtolaisten vuoksi.
”Vastustamme siirtolaispolitiikkaa. Siirtolaisuudelle pitäisi olla jonkinlainen kontrolli”, sanoo saaren yhdistymisen puolesta taisteleva, Kyproksen turkkilainen asianajaja ja ihmisoikeusaktivisti Ceren Goynuklu.
”Turkin ja Kyproksen turkkilaisen puolen kanssa voimassa oleva sopimus velvoittaa meitä ottamaan työvoimaa Turkista”, hän selventää.
Saaren pohjoispuolella ei usein pidetä turkkilaisista eivätkä heihin kohdistuvat viharikoksetkaan ole harvinaisia. ”Viha ei ole ratkaisu”, Goynuklu painottaa.
Hän toivoo saaren yhdistymistä, demokratiaa ja sitä, että Turkki luovuttaisi vallan takaisin Kyproksen turkkilaisille. Goynuklun mielestä Turkin miehityksen vuoksi alueella ei ole minkäänlaista poliittista vapautta. Siksi demokratia ei toteudu.
”Olemme miehityksen alaisia, Turkin kontrolloimia. Rahamme tulevat Turkista, minkä vuoksi olemme riippuvaisia siitä.”
Valtaajat eivät luovu toivosta
Saaren yhdistymisen puolesta taisteleva ryhmä jatkaa Nikosian ydinkeskustassa sijaitsevan puskurialueen valloitusta. Päivisin alueella on vain pieni joukko ihmisiä, mutta iltaisin väkeä kertyy paikalle useita kymmeniä.
Kyproslaisten lisäksi vuodesta 2005 auki olleen rajan ylittävät päivittäin myös useat turistit. He haluavat vierailla kaupungin molemmilla, hyvin erilaisilla puolilla.
”Haluamme käyttää välitilaa sellaisen tiedon, kirjallisuuden ja dokumenttien jakamiseen, joka selittää asioita ihmisille”, Michlais Eleftheriou sanoo.
Puskurialueen seinillä on rauhaan ja saaren uudelleen yhdistämiseen liittyviä kirjoituksia.
Valloittajilla on päättäväisyydestään huolimatta edessään suuri haaste. Kuinka yhdistää poliittisesti ja taloudellisesti täysin eri asemassa olevat pohjoinen ja etelä yhdessä toimivaksi saareksi?