Yhteiskunnallinen taide ja kirjallisuus voivat antaa inhimilliset kasvot asioille, jotka pelkästään sanomalehtiä lukemalla jäävät etäisiksi.
Niin toimii myös Zahran paratiisi. Kovakantinen, tavallisen kirjan kokoiseksi ja näköiseksi nidottu sarjakuva kertoo Iranin vuoden 2009 epärehellisiksi syytettyjen vaalien jälkeisistä tapahtumista: mielenosoituksista, kidutuksista ja teloituksista. Alun perin netissä julkaistun sarjakuvan takana on salanimiä Amir ja Khalil käyttävät toimittaja-blogisti ja taidegraafikko-sarjakuvapiirtäjä.
Zahran paratiisin taustalla ovat todelliset tapahtumat ja osittain myös todelliset henkilöt, mutta päätarina mielenosoituksissa kadonneesta opiskelijapojasta Mehdistä ja häntä etsivistä äidistä ja veljestä on fiktiota. Teoksen nimi viittaa Iranin suurimpaan hautausmaahan ja myös valokuvaaja Zahra Kazemiin, joka pidätettiin ja hakattiin kuoliaaksi Iranissa vuonna 2003.
Zahran paratiisi tuo Iranin kesän 2009 tapahtumat lähelle lukijaa. Viranomaisten mielivalta, vangittujen kidutus ja nöyryyttäminen, ihmisten vallanpitäjiä kohtaan tuntema viha konkretisoituvat kuvissa ja sivujuonissa, kun äiti ja veli etsivät Mehdiä sairaaloista, pidätyskeskuksista, vankiloista ja ruumishuoneilta.
Kännykkäkuvin ja netin kautta raportoidaan poliisiväkivallasta ja pidätyksistä, joista virallinen Iran ja lehdistö vaikenevat. Toisaalta modernia tietotekniikkaa käyttävät hyväkseen myös viranomaiset.
”Olette kuin näkymättömään verkkoon tarttuneita kärpäsiä”, tokaisee eräs vanhempi herra kertojalle. ”Siemens, Nokia, kaikki. Kenen luulette hoitavan Iranin tiedustelua, iranilaistenko?”
Raskasta aihetta keventää joukko riemastuttavia ja lämmöllä kuvattuja sivuhenkilöitä. On taksikuski, joka laskuttaa asiakkaitaan varakkuuden mukaan, äidin rempseä, viskiä juova lapsuudenystävä, kaunis Sepideh ja persoonallinen kopiointiliikkeen pitäjä Taymor Khan.
Sen sijaan päähenkilöt jäävät hieman etäisiksi ja persoonattomiksi. Tarinaa vaivaa lievä hengettömyys, sekavuuskin. Sivujuonien runsaus ja poliittisen todellisuuden absurdin makaaberi jännitysnäytelmä pitävät kuitenkin huolen siitä, ettei lukijan mielenkiinto pääse herpaantumaan.
Kuvakerronnassa sarjakuvan keinoja hyödynnetään monipuolisesti. Itämaiset elementit maustavat viehättävällä tavalla mustavalkoista, osin melko perinteistä piirrosjälkeä. Visuaalisia vaikutteita on imetty niin ornamentiikasta, kalligrafiasta kuin palatsiarkkitehtuurista. Kuvakerrontaa rikotaan tämän tästä kokosivun kuvilla, kehystämättömillä, päällekkäisillä ja eri tavoin kehystetyillä ja sijoitetuilla ruuduilla.
Suomenkielisessä versiossa on tekstauksen sijaan käytetty rumaa, piirrostyyliin sopimatonta konefonttia, joka latistaa ikävästi lukukokemusta.
Zahran paratiisi on avoimen poliittinen sarjakuva, jonka päämääränä on Iranin lukuisten vaiettujen katoamis- ja kidutustapausten tuominen julkisuuteen. Sekä sarjakuvana että poliittisena fiktiona se on pysäyttävä teos.