Kehitysavusta hyötyvät eniten sen antajat

Kehitysavun tehottomuus johtuu pääosin siitä, että se toimii kuin bumerangi. Raha palaa rikkaisiin maihin, koska hankkeiden toteuttajista kaksi kolmasosaa tulee niistä, tuore tutkimus kertoo.

Eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen Eurodad-verkosto tutki tilannetta Namibiassa, Ghanassa, Ugandassa, Bangladeshissa, Nicaraguassa ja Boliviassa.

”Havaitsimme, että valtaosa avusta ei koskaan päädy kehitysmaan talouteen”, raporttia kaksi vuotta työstänyt Bodo Ellmers sanoo.

OECD:n tilaston mukaan maailmassa annettiin vuonna 2009 virallista kehitysapua 92 miljardia euroa. Ellmersin mukaan siitä kaksi kolmannesta meni rikkaiden maiden yrityksille.

OECD hyväksyi jo vuonna 2001 sopimuksen, jonka oli määrä lopettaa avun sitominen hankintoihin antajamaasta. Tutkimuksen mukaan viidennes kahdenvälisestä avusta on edelleen sidottua. Lisäksi useimmat sitomattomatkin sopimukset menevät rikkaiden maiden yrityksille.

Ellmersin mukaan Maailmanpankin tuen ehtona on usein se, että kehitysmaa päästää ylikansalliset yritykset kilpailemaan sopimuksista ja ne päihittävät helposti paikalliset kilpailijat.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Olet nyt varjossa ""staging"". Poistu