Tässä tapauksessa tieto kuitenkin lisää nautintoa, sillä sävellykset liittyvät joko tiettyihin historiallisiin tai mytologisiin tapahtumiin tai sitten konkreettisiin ilmiöihin, kuten kuunloiste vuoristosolan yllä ja veden virtaus jokikivien ylitse. Qinin täsmällistä syntyaikaa ei tiedetä, mutta soitin on ehkä 3000 vuotta vanha – mikä onkin jo niin paljon, että silkkikielinen qin ja sillä esitetyt laulut ovat oikeas­taan ajan tuolla puolen, yhtä aikaa muinaisia ja täysin moderneja. Tällä loisteliaalla albumilla se saa rinnalleen hieman nuoremman bambuhuilun xiaon, jolla on duetoitu qinin kanssa 600-luvulta lähtien. Perinteisesti oppineiden suosima – ja siitä syystä Kiinan 1960-luvun kulttuurivallankumouksen aikaan epäsuosioon joutunut – qin ei ole mikään hehtaarihallien konsertti-instrumentti, vaan hiljainen ja hienostunut, pieneen ja intiimiin tilaan istuva meditatiivinen soitin; ja sellaisena itse asiassa vähän kanteleen tapainen. Synteettisten sointien hallitsemassa maailmassa Deng Hongin qin ja Chen Shashan xiao haltioittavat: soitta­jien sormien liikkeen silkillä ja puhalluksen bambuun kuulee. Tätä jos jotakin voi sanoa orgaaniseksi. Komean taiteellisen kokonaisuuden kruunaa jo esineenäkin kaunis, kirjamainen pakkaus, jonka tekstiosassa tuottaja (ja itsekin qinin soittaja) Cecilia Lindqvist antaa erittäin kiinnostavaa taustatietoa sekä soittimista että sävellyksistä.