Havannan keskustassa Neptuno-kadulla on tungosta. Satakunta ihmistä jonottaa jalkakäytävällä pienen luukun edustalla saadakseen laukkunsa säilytykseen. Laukun kanssa ei ole asiaa sisälle Epoca-tavarataloon, jossa myydään kulutustarvikkeita taulutelevisioista virvoitusjuomiin.
Turvatoimet ovat tarkat. Jokaisen osaston ovella odottaa vartija, joka tarkastaa kuitit ja sinetöi muovipusseihin pakatut ostokset punaisella teipillä. Kauppaa käydään valuuttapesolla, joka vastaa noin seitsemääkymmentä eurosenttiä. Hinnat eivät jää kauas Suomen hinnoista.
Maan toisella valuutalla, kansallisella pesolla, ostosparatiisissa ei tee mitään. Se on kuitenkin raha, jolla useimpien kuubalaisten palkat maksetaan. Yhdellä valuuttapesolla saa rahanvaihtopisteestä kaksikymmentäviisi kansallista pesoa. Keskipalkka on noin viisitoista euroa kuukaudessa.
Valuuttapesoihin tavallinen kuubalainen pääsee käsiksi lähinnä kahdella tavalla: rahalähetyksinä ulkomailla asuvilta sukulaisilta tai saamalla niitä turisteilta tavalla tai toisella. Joillakin aloilla osa palkasta maksetaan valuutassa. Perusturistille valuuttapeso taas on periaatteessa ainut käypä valuutta.
Talous vaakalaudalla
Muutaman kilometrin päässä, Vanhassa Havannassa, iäkäs mies myy turisteille Granma-lehteä. Kuuban kommunistisen puolueen pää-äänenkannattajan kanteen on painettu hinta, viidesosa kansallista pesoa. Ulkomaalaisilta kauppias saa kuitenkin tuurilla yhden valuuttapeson, joka tuo ruhtinaallisen lisän pieneen eläkkeeseen.
Kaduilla pyörii muitakin yrittäjiä. Yksi myy mustan pörssin sikareita, toinen pähkinöitä, kolmas taas pyytää suoraan rahaa elämiseen. Valuuttapesot ovat haluttuja. Siinä muodossa tulevat yleensä myös tipit matkailijoiden suosimissa ravintoloissa.
Kuubassa ei ole tavatonta törmätä tarjoilijaan tai taksikuskiin, jonka varsinainen päivätyö on opettajan tai lääkärin toimi. Useimmille korkeastikin koulutetuille elämä on niukkaa. Moni vaihtaa alaa kokonaan. Kaikki vähänkin ylellisempään elämään tarvittava on saatavissa vain valuuttakaupoista.
Yli viisikymmentä vuotta jatkuneen sosialistisen vallankumouksen yhtenä tavoitteena oli luokkaerojen poistaminen Kuubasta. Liki kaksikymmentä vuotta jatkunut kahden valuutan järjestelmä on kuitenkin vähitellen rakentanut Kuubaan kaksi eriarvoista ryhmää: ne, joilla on valuuttaa ja ne, joilla ei ole.
Kaksoistalous juontaa juurensa Neuvostoliiton kaatumiseen, jonka myötä Kuuba menetti suurimman osan kauppakumppaneistaan sekä leijonanosan budjetistaan. Siitä seurasi ennätyksellisen niukka ajanjakso, jonka mukanaan tuoma pula johti myös mellakoihin Havannassa.
Yhtenä kriisiä lieventävänä toimenpiteenä Fidel Castron hallinto salli Yhdysvaltain dollarin hallussapidon yksityisille kansalaisille. Vuonna 2004 dollari vaihdettiin varta vasten perustettuun uuteen valuuttaan, valuuttapesoon.
Nyt Kuuban talous on jälleen tiukalla. Tavallisen kuubalaisen arkielämän niukkuutta helpottavat käytännössä ilmainen asuminen, koulutus ja terveydenhuolto.
Säännöstelyn ja valtion tuen avulla kansalaiset saavat ostetuksi peruselintarvikkeita edulliseen hintaan kansallisilla pesoilla.
Määrät eivät kuitenkaan riitä kattamaan koko kuukauden tarvetta. Loput on ostettava vapailta markkinoilta kalliimmalla.
Muutoksia edessä
Cayo Guillermon saarella, häikäisevän turkoosin meren rannalla, Kuuban perusarki on kaukana. Kanadalaiset, espanjalaiset ja meksikolaiset turistit nauttivat täysihoitopaketeistaan hotellissa.
Vaikka rahaa ei käytännössä tarvita hotellin alueella, vaihtavat valuuttapesot omistajaa kiivaaseen tahtiin. Jokaisen tiskin kulmalla on kippo, johon voi kilauttaa kolikon kiitokseksi ylitsevuotavan ystävällisestä palvelusta.
Hotellissa työskentelevä nuori mies kertoo elämän kahden valuutan kanssa olevaan välillä turhauttavaa. Töitä saa paiskia kovasti, mutta palkalla ei saa juuri mitään. Työhönsä turistikeitaassa hän on kuitenkin tyytyväinen, välillä kun voi saada hyviäkin tippejä asiakkailta.
Taulutelevisiosta haaveileva mies kertoo arvostavansa kotimaassaan monia asioita, kuten sitä, ettei rikollisuutta tai huumeita juurikaan näy. Tulevaisuus on kuitenkin avoin. Hän uskoo muutoksen tulevan, mutta kovin hitaasti. Välillä tuntuu, että elämä menee ohi odottaessa.
Huhtikuun lopulla Kuubassa järjestettiin vuosikausia lykätty kommunistisen puolueen kokous. Tarkoituksena oli säätää talousjärjestelmää, jotta talous saataisiin vakaammaksi. Kokouksessa hyväksyttiin lähes 300 aloitetta erilaisista toimenpiteistä.
Valtion virkojen massalakkautukset sekä yksityisyrittäjyyden varovainen vapauttaminen on jo aloitettu. Myös säännöstelyn ja kaksoistalouden purkaminen ovat hyväksyttyjen aloitteiden joukossa.
Kuubalaiset odottavat tulevia muutoksia. Myönteisten odotusten lisäksi tunnelmat tuntuvat vaihtelevan skeptisyydestä tutun ja turvallisen järjestelmän mahdollisen murtumisen aiheuttamaan pelkoon.
Ciego de Avilan kaupungissa työskentelevä taksikuski Papon kiteyttää monen tunnot, kun puhe kääntyy talouden muutoksiin:
”En usko muutokseen, ainoastaan jatkuvaan kriisiin”, hän naurahtaa.
Kuuba kykenee äkkikäännöksiin
Kuubalaisten perussuhtautuminen muutoksiin on usein skeptinen, kertoo Helsingin yliopiston kulttuurimaantieteen professori Pauliina Raento.
”Ennen kun asiat alkavat edetä, ajatellaan tavallisesti, että mitään ei tapahdu.”
Saarivaltion päivänpolttavista kysymyksistä tuoreen ”Kuuba: maa, kansa, yhteiskunta”-teoksen kirjoittaneen Raennon mukaan ei ole uutta, että Kuuba kykenee tekemään rajujakin äkkikäänteitä. 1990-luvulla Neuvostoliiton romahdusta seuranneen talouskriisin myötä maassa kyettiin hyvin nopeasti vaihtamaan kansantalouden perusta alku- ja teollisuustuotannosta palvelusektorille.
Kaksoistaloudesta eroon pääseminen on yksi puoluekokouksen hyväksymistä aloitteista. Raento ei vielä osaa arvioida valuuttojen yhdistämisen vaikutuksia, koska keinoista ja aikatauluista ei ole vielä tietoa.
”Siellä varmasti raavitaan nyt päätä ja mietitään keinoja. Joka tapauksessa joudutaan tekemään kompromisseja, koska yleensä yksi voittaa ja toinen häviää.”
Yksi iso uudistusten hidaste on aikanaan suureksi kasvamaan päässyt byrokratia. Vaikka asiat paperilla näyttäisivätkin hyvältä, käytäntö voi olla toinen.
”Ja tietysti jokainen taho pitää kiinni saavutetuista eduista, niin kuin kaikkialla muuallakin.”
Talous avautuu, sosialismi säilyy
Mutkia uudistusten tekemiseen tulee myös konservatiivien ja uudistusmielisten välisestä väännöstä. Toiset pelkäävät kapitalismin peikon ujuttautumista maahan, toiset haluavat uudistuksia.
Raennon mukaan Kuubaa ei kuitenkaan voi arvioida pelkästään niillä eväillä, joilla Suomessa ja Euroopassa on totuttu tarkastelemaan esimerkiksi neuvostososialismia.
”Täytyy huomioida myös Latinalaisen Amerikan sosiaalisten ja taloudellisten erojen sekä ideologian historia monen sadan vuoden ajalta. Ja lisäksi on vielä kolonialismin perintö.”
Kuubaa pidetään Raennon mukaan myös Castro-vetoisempana maana kuin hän uskoo sen olevan.
Talousuudistuksista huolimatta sosialistiseen järjestelmään ei aiota kajota. Raento uskoo, että poliittisten muutosten välttäminen on toistaiseksi mahdollista, koska se on onnistunut aiemminkin.
”Kuuba on avannut talouttaan merkittävästi jo viime kriisin jälkeen. Esimerkiksi ruuantuotannon uudistaminen ja maatalouden rakennemuutos ovat olleet merkkejä mentaliteetin muutoksesta niin käytännössä ja rakenteellisesti, kuin aatteellisestikin.”
Maata avattiin myös ulkomaisille sijoittajille jo 90-luvulla. Kuuban valtion puoliksi omistamia yhteisyrityksiä on esimerkiksi matkailu- ja kaivosaloilla. Kumppaneina ovat muun muassa espanjalaiset ja kanadalaiset.
Erilainen kansalaisyhteiskunta
Yhdysvaltain asettama kauppasaarto tuo omat mutkansa kaupankäyntiin. Raennon mukaan toistuvasti kiristetyn kauppasaarron vaikutus Kuuban talouteen on valtava. Kansalaisten elämää hankaloittava saarto on johtanut myös siihen, että kuubalaiset näkevät historiansa satavuotisena sotana.
”On tullut sellaista, että siinähän kiristätte, ei me sorruta.”
Jos kauppasaarto toimisi Yhdysvaltain toivomalla tavalla, olisi Kuuban järjestelmä Raennon mukaan kaatunut jo 90-luvulla.
Ennen puoluekokousta ympäri maata käytiin paikallistasolla kansalaiskeskustelua, jossa kuubalaiset saivat esittää ehdotuksiaan.
Keskustelun vapaudesta on esitetty kritiikkiä. Raennon mukaan kyseessä ei kuitenkaan ollut pelkkä näytös. Paikallistason osallistuminen vastaa monien kuubalaisten käsitystä demokratiasta.
”Ei siinä sellainen sananvapaus toteutunut, kuten me länsimaissa usein ajattelemme. Kuubalaisten logiikka on kuitenkin toisenlainen.”
Kansalaiskokouksissa aktiivisia olivat ne, jotka ovat muutenkin aktiivisia ja uskovat järjestelmään. Toiset taas kritisoivat yksityisesti sitä, että suuret linjat on jo päätetty toisaalla. Osa tyytyi seuraamaan sivusta keskustelun etenemistä.
”Väittäisin kuitenkin, että Kuubassa on kansalaisyhteiskunta, vaikka termi ei olekaan aivan oikea. Meillä kansalaisyhteiskunta on valtion vastavoima, kun taas Kuubassa se on rakentunut tavallaan rinnakkain vallankumouksen kanssa.”