”Tuo on doh jemia”, ystäväni sanoo. “Se on aivan erityinen ruokalaji, sekoitus sian sisälmyksiä, maksaa ja pernaa.”
Syön lounastani kapean kujan rähjäisessä kojussa.

Alumiinilautaseni on täpötäynnä, mutta en tunnista kylmän salaatin aineksista juuri muita kuin sipulin. Muut pienet valkoiset kappaleet ovat doh khleihia. Keitetty ja hienoksi hakattu sian rusto on sekoitettu sipuliin, inkivääriin ja valkosipuliin.

”Yleensä tähän ruokalajiin käytetään sian päätä”, ystäväni kertoo.

Ja parempaa on luvassa: paikallinen versio pilahvi-riisiannoksesta maustetaan sianverellä.
Lautasellani on sikaa eri muodoissa: tulisena, mietona, muhennettuna, hiillostettuna. Olen Intiassa, kotimaassani, jossa suurin osa ihmisistä ei syö nautaa, siasta puhumattakaan. Mutta tämä onkin Shillong.

Shillong on pieni vuoristokaupunki Intian koillisosissa, Meghalayan osavaltion pääkaupunki. Kylmässä ilmastossa punainen liha lämmittää.

Luumuviiniä pikkelsin kera

Shillong, kuten koko Koillis-Intia, eroaa muusta maasta. Maakunta sojottaa kartalla kuin Intia-puusta väärään suuntaan törröttävä oksa. Juuri sijainti ja aikoja sitten tulleet kristityt lähetyssaarnaajat ovat tehneet Shillongista erilaisen.

Puolitoista kilometriä merenpinnan yläpuolella sumuun kääriytyneet pienet, englantilaistyyliset mökit kykkivät rinteillä olkikattoisten bambumajojen vieressä. Perinteiset hautakivet mawbinnat 

pönöttävät kristillisten hautausmaiden kyljessä. Pyhistä lehdoista ei ole pitkä matka kirkkoihin ja englantilaisiin sisäoppilaitoksiin. Täällä voit siemailla luumuviiniä ja syödä banaaninkukista tehtyä ruoka-annosta tulisen chili-pikkelsin kyydittämänä.

Aasialaisen ja länsimaisen kulttuurin sekametelisoppa, ajattelen, kun hengitän männyn- ja nuotiontuoksua pöydässä, jonka jaan khasi-heimoon kuuluvien ystävieni kanssa. He näyttävät kaakkoisaasialaisilta. Muuhun Intiaan nähden he asuvatkin kaukana idässä, lähellä Tiibetiä ja Kiinaa.

Puheenaiheina ovat perinteinen matriarkaalinen yhteiskunta ja hedelmien hinta.

Muualta tuotavat hedelmät ovat kalliita, mutta paikallinen ruoka on tuoretta ja runsasta. Se herättää halun kiskaista esiliina päälle ja alkaa kokata. Suurin inspiraation lähde on paikallinen basaari, yhdeltä nimeltään Barra, khasien kielellä­ Iewduh. Se on myös paikka selvittää, mistä lautaselleni päätynyt ruoka on lähtöisin.

Betel-pähkinöitä joka lähtöön

Astun sisään labyrinttiin, jossa kapeat kujat ovat ahtautuneina värikylläisten, hedelmillä ja vihanneksilla lastattujen kojujen lomaan. Haurailta nukeilta näyttävät, perinteisiin ruutuessuihin pukeutuneet khasi-heimon naiset tinkivät ja täyttävät ostoskassejaan munakoisoilla ja uusilla perunoilla.

Korien äyräiden yli valuu pieniä, jalokiviä muistuttavia jokikaloja. Täkäläiset heimot, khasien lisäksi jaintiat ja garot, säilövät kalaa ja lihaa sekä savustamalla että auringossa kuivaamalla.

Isäntäväkeni paahtaa ja jauhaa morttelissa sipulia, chiliä ja kalaa. Toisin kuin muualla Intiassa, khasien resepteissä mausteita käytetään vain vähän, mutta ruoan päälle lapioidaan chiliä. Ruoka on keitettyä tai haudutettua ja saa ominaismakunsa mustista seesaminsiemenistä.

Basaarin kujalla jauhaa betel-pähkinää vanha nainen. Täkäläiset syövät niitä jopa sata päivässä, ja vain harvoin tapaa ketään, jolla ei olisi niitä mukanaan. Niiden avulla toivotetaan vieraat tervetulleiksi, solmitaan rauha ja ystävyyssuhteet, jopa kositaan. Markkinapaikalla pähkinöille on omistettua kokonainen osasto.

Valitsen kuitenkin paperitötterön, joka on täytetty sohliangeilla. Ne ovat mukulamaisia, pähkinäiseltä maistuvia hedelmiä, jotka pilkotaan pieniksi makupaloiksi.

Kulman takana kanat kaakattavat punotuissa koreissa. Sitten nenäni poimii tuoreen lihan hajun, jo ennen kuin näen teurastajien nostelevan näytille siansisälmyksiä, naudanmaksoja, lampaanpaisteja ja kokonaisia sikoja. Kivetykselle aseteltuina ne ovat puhtaita ja valmiita paistettavaksi.

Sikaa syödään juhlapäivinä

Vaikka liha on täällä suosittua, sika ei ole arkiruokaa vaan sitä tarjoillaan erityistapauksissa tai juhlissa. Yleensä syödään riisiä kana-, nauta- tai kalacurryn kanssa. Riisi tarjoillaan joko tavallisena valkoisena riisinä tai sipulin, inkiväärin ja kurkuman kanssa valmistettuna jastemina. Joskus riisi höyrytetään bambussa, joka antaa sille hienostuneen maun.

Myös teehetki on pienen juhlan paikka. Hörpin kuumaa juomaa teekojulla ja kuuntelen jostain kantautuvaa rock-musiikkia: Bollywood jää länsimaisen musiikin jalkoihin. Kristittyjen lähetyssaarnaajien vaikutusta sekin.

Paikallisen teemyyjän valikoimaan kuuluu myös korillinen pikkupurtavaa: putharoksia ja pumaloita, pieniä, höyrytettyjä riisikakkusia. Tai uppopaistettuja, ruokosokerilla makeutettuja pukhieinejä. Tai bataattia, kakkuja tai keitettyjä munia.

Mulperin marjoja ja hapanimeliä hedelmiä

Khasi-miehet kyykkivät vieressäni, mutustelevat, ja keskustelevat teer-kisan tuloksista. Joka päivä puoli neljältä järjestettävä jousiammuntakilpailu tarjoaa mahdollisuuden vedonlyöntiin. Ruudullisiin huiveihin kietoutuneet miehet, niin nuoret kuin vanhatkin, keskustelevat innokkaasti tuloksista. Yksi ottaa ison huikan taskumatistaan – kylmää vastaan, hän selittää – ja kertoo minulle lajista. ”Miehet ampuvat vuorollaan kohti pyöreää tynnyriä. Voittonumero määräytyy napakymppiin osuneiden nuolien määrän mukaan.”

Kilpakentällä on tarjolla sekä tuontialkoholia että tuimaa kotipolttoista. Niinpä moni mies on hilpeällä tuulella, voitti tai ei.

Suuntaan kohti Police-basaaria, kaupungin suurinta markkinapaikkaa.

Pääkadulla on tarjolla t-paitoja, kenkiä ja nahkahattuja. Jätän kuitenkin shoppailun vähemmälle ja keskityn syömiseen. Puulaatikoiden päällä kyyhöttävät naiset tarjoavat minulle shoshangia, vaaleanpunaisia, viinirypäleen kokoisia hapanimeliä hedelmiä. Paperitötteröissä on tarjolla kypsiä, viininpunaisia mulperipuun marjoja.

Minut kutsutaan khasi-illalliselle. Tarjolla on momosia – höyrytettyjä tiibetiläisiä kaalilla ja sianlihalla täytettyjä mykyjä – sekä jastemia, kanacurrya, babmunversopikkelsiä, yrttisalaattia ja kaiuttimien kautta Bob Marleytä.

Illalliskutsusta huolimatta päätän syödä vähän hedelmiä. Ollaan sentään Shillongissa. Jos minä kerran voin syödä sianaivosalaattia, voin ihan hyvin syödä hedelmiä juuri ennen illallista.