”Olin sairastunut vakavasti, koska mieheni ja anoppini kiusasivat minua aamusta iltaan. Yhtäkkiä kuulin, että äitini oli ovella. Hän oli tullut tarkistamaan, oliko minulla kaikki hyvin. Kun hän näki, missä kunnossa olin, hän suostutteli mieheni päästämään minut luokseen, kunnes olisin taas terve. En enää koskaan palannut mieheni taloon”, Kalpana kertoo.

Intiassa avioeroon ei päädytä kevein perustein. Ennen eroa monet naiset kokevat uskottomuutta, väkivaltaa, vakavia taloudellisia ongelmia, kiristystä lisämyötäjäisten toivossa, ristiriitoja anopin kanssa.

Eroa harkitsevat naiset joutuvat kestokykynsä äärirajoille, jopa hengenvaaraan. Näissä tilanteissa äidit rientävät tyttäriensä tueksi. Kalpanan äiti tuli tapaamaan häntä juuri oikeaan aikaan.

Sayabiranin mies jätti hänet, neljä lasta ja kodin puille paljaille. Samalla slummialueella asuva äiti riensi tyttärensä apuun ja muutti tämän luo.

”Äiti on ainut ihminen koko maailmassa, joka on välittänyt meistä. Hän teki kovasti töitä elättääkseen meitä. Yksinomaan äitini ja hänen huolenpitonsa ansioista olemme vielä elossa”, Sayabiran sanoo.

Rajan aviomiehellä taas oli toinen nainen, joka vieraili säännöllisesti heidän kodissaan. Yhdessä he nimittelivät ja pahoinpitelivät Rajaa. Oman äitinsä kuoleman vuosipäivänä Raja haki lohtua äidin haudalta.

”Itkin suureen ääneen. Kysyin äidiltä, miksi hän oli jättänyt minut yksin maailmaan, kaikkien ongelmieni kanssa. Sitten ihme tapahtui: veljeni ja hänen vaimonsa tulivat myös haudalle. He ihmettelivät, miksi itkin – eikö mieheni pitänytkään minusta huolta?”

Äiti oli juuri ennen kuolemaansa pyytänyt Rajan veljeä pitämään huolta Rajasta. Veli lunasti lupauksen ja otti siskon luokseen asumaan.

Uudenlainen neuvonantaja

Avioeron stigma osuu aina pahemmin naiseen kuin mieheen, olivatpa eron syyt mitä tahansa. On yhtä harvinaista, ettei eronnut keski-ikäinen mies avioituisi uudelleen, kuin että eronnut nainen tekee sen.

Joskus eronneen naisen äiti ja isä joutuvat puolustamaan tytärtään koko sukua vastaan. Ero pilaa suvun maineen ja vaikeuttaa eronneen naisen siskon, tyttären ja jopa serkun mahdollisuuksia hyvän sulhasehdokkaan löytämiseksi.

Koska eronneen naisen lähisuku on seurannut tämän avioelämän ongelmia, esimerkiksi sisko voi päättää, ettei haluakaan naimisiin tavalliseen tapaan – vaan rakkaudesta.

Sulabha avusti hindusiskoaan karkaamaan avioliittoon muslimimiehen kanssa, johon oli rakastunut.

Eronneiden naisten äidit taivuttelevat usein isiä avarakatseisempiin ratkaisuihin muiden tyttäriensä kohdalla.

Erosta toivuttuaan monet naiset alkavat antaa radikaaleja neuvoja suvun muille naisille: vastustakaa myötäjäisiä, tavatkaa tuleva puoliso ennen avioitumista, erotkaa, jos mies hakkaa, yksinkin voi elää, ottakaa lapsi mukaan, jos jätätte miehenne.

Eronneilta naisilta myös kysytään neuvoja erityisesti tilanteissa, joissa isät ja veljet – suvun perinteiset suojelijat – ovat pettäneet odotukset.

Eronneet naiset tukevat sisariaan ja serkkujaan, jos näiden avioliitoissa on ongelmia.

”Joka päivä saa lukea lehdestä myötäjäismurhista ja naimisissa olevien naisten kokemista kauheuksista. Jos siskollani on ongelmia, haluan hänen tietävän, että hänellä on aina paikka minne tulla”, Madhu painottaa.

Eronneet naiset näyttävät omalla esimerkillään, kuinka nainen voi pärjätä ja menestyä ilman miestäkin.

Omat tyttäret kouluun

Omille lapsilleen, erityisesti tyttärilleen, eronneet naiset korostavat koulutuksen merkitystä. Naisten suurin motivaatio erosta selviytymiseen ja työnhakuun on omien lasten elättäminen ja tulevaisuuden turvaaminen.

”Koulumaailman paineissa – kalliit koulut, vaativat opettajat – on vaikeaa olla yksikin vanhempi, mutta minä olen päättänyt olla sekä isä että äiti. Opettelin ajamaan skootterilla, että voin heittää lapseni sillä kouluun, kuten isät tekevät”, Veena kertoo.

Myös muut naiset huomaavat selviävänsä perheenpään roolissa. Tämä lisää heidän itseluottamustaan sekä heidän saamaansa arvostusta suvun silmissä.

”Nyt kun pärjään taloudellisesti – olen jopa vähän rikas – he kutsuvat minua taas juhliinkin. Laajensin taloani. Rakensin kaupan, jota nyt vuokraan. Sukulaiset kunnioittavat minua”, neljän lapsen äiti Lalithamma iloitsee.

Eronneiden naisten isoin ongelma on oman tyttären avioliiton järjestäminen. Tavallisesti isä luovuttaa tyttärensä avioliitossa myötäjäisten kera, mutta aniharva entinen aviopuoliso osallistuu millään tavalla tyttärensä avioliittojärjestelyihin.

Osa eronneista naisista onkin valmis hyväksymään tyttärensä rakkausavioliiton, mikä on harvinaista Intiassa. Lisäksi eronneet toivottavat avioituvan poikansa vaimon tervetulleeksi perheeseen ilman myötäjäisiä.

Eron seurauksilla, toiminnalla ja rohkeilla neuvoilla eronneet naiset haastavat sekä suku- että sukupuolihierarkioita.

”Yhteiskunnassamme suhtaudutaan varautuneesti tyttöjen saamiseen. Äitini on kuitenkin onnellinen, kun me tyttäret autamme häntä. Kyllä tytötkin voivat huolehtia vanhemmistaan. Ainoa asia, mitä vaaditaan, on koulutus ja rohkaiseminen. Emme ole yhtään vähemmän arvoisia kuin pojat. Voimme tehdä kaiken kuten he – ja paremmin”, Manika sanoo.

Juttu perustuu väitöstutkimukseen Women and Marital Breakdown in South India. Reconstructing Homes, Bonds and Persons. Tutkija vietti ­aikaa viidenkymmenen eronneen naisen parissa Bangaloressa, Etelä-Intiassa.
Jutussa on käytetty peitenimiä.