Bolivian pääkaupungin La Pazin ympärille muodostunutta El Altoa pidetään eteläamerikkalaisen köyhyyden pääkaupunkina. Intiaanien kansoittama kaupunki on noussut Boliviaa ravistelevien poliittisten myllerrysten eturintamaan. Kesällä 2010 kaupungissa marssittiin ensimmäistä kertaa pride-kulkueessa.
Bolivian vauraammissa kaupungeissa toiminta seksuaalisten vähemmistöjen puolesta on aktiivisempaa ja näkyvämpää. La Pazissa ensimmäinen pride-kulkue järjestettiin jo kymmenisen vuotta sitten.
El Alton homot ja lesbot kokivat, että muualla maassa toimivat järjestöt eivät ota heitä ja kaupungin erityisiä olosuhteita huomioon. Reilu pari vuotta sitten El Altoon syntyi ensimmäinen seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava järjestö. Nyt toimintaa pyörittää 18 erilaista ryhmää.
Kaikenkirjava joukko
Kesäkuussa 2010 El Alton aktivistit lähtivät rohkeasti kadulle valtaamaan tilaa erilaisuudelle. Paikalle saapui viitisenkymmentä kirjavaa, kimaltelevaa ja säteilevää osallistujaa.
Tunnelma oli samaan aikaan varovaisen ujo ja pystypäisen ylpeä. Vaatii rohkeutta astua julkihomona tai transvestiittina kadulle kaupungissa, jossa väkivalta homoseksuaaleja kohtaan – poliisinkaan taholta – ei ole poikkeuksellista.
El Alton kulkue poikkesi suuresti totutusta kansainvälisestä pride-meinigistä, johon kuuluvat drag queenit ja biletys. Täällä ei marssittu vain seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta – myös alkuperäiskansojen oikeudet olivat näkyvästi mukana. Pääosa marssijoista oli pukeutunut bolivialaisiin perinneasuihin. Kaduilla tanssittiin morenadaa ja muita paikallisia tansseja.
Kännykkäkameroille käyttöä
Mielenosoitusten luvatussa maassa katujen sulkeminen ei ole poikkeava näky, mutta pridekansan kokoontuessa yhdelle El Alton valtaväylistä ohikulkijoiden päät kääntyilivät. Marssijat olivat varautuneet ikäviin yllätyksiin kahden turvamiehen voimin, mutta tunnelma oli uteliaan ja hämmentyneen ystävällinen.
Varsinkin drag cholitat eli perinteisiin intiaaninaisen asuihin knallihattuineen ja huiveineen sonnustautuneet miehet herättivät ihmetystä ja hihitystä. Jokaisen minibussin ikkunasta työntyi päitä tuijottamaan marssijoita.
Moni pysähtyi hämmästelemään, mutta minkäänlaisia vihanpurkauksia ei nähty. Kännykkäkamerat olivat ahkerassa käytössä, kun vanhemmat usuttivat lapsensa yhteiskuvaan värikkäiden marssijoiden kanssa.