Mutta miksi niin moni hyväksyy ydinaseet, tai ainakin alistuu uhan olemassaoloon?
Taustalla on kauhun tasapainon teoria, joka kannattajiensa mukaan takaa rauhan. Teoria nojaa moniin oletuksiin ihmisen käytöksestä. Se esimerkiksi otaksuu poliittisten ja sotilaallisten johtajien toimivan rationaalisesti. Näyttää kuitenkin selvältä, etteivät kaikki johtajat toimi aina järkevästi.
Teoria edellyttää selväsanaista viestintää, ja osapuolten on uskottava ydinasein tehtävän vastaiskun uhkaan. Kuten tiedämme, viestit eivät ole aina selviä ja väärinkäsitykset voivat ohjailla toimia.
Kauhun tasapainoon liittyy hulluusteoria. Ydinasevaltion johtajan on osoitettava riittävää mielenvikaisuutta saadakseen vastapuolen uskomaan, että hän voi turvautua pommiin. Siten hulluus tai ainakin vaikutelma siitä on rakennettu systeemiin sisään. Ja voiko kukaan systeemitasolla epäilläkään, etteikö kummankin varma tuho (Mutually Assured Destrukction, MAD) olisi pähkähullu uhka?
Peloteteoria edellyttää, että vastapuolella on alue, johon vastaisku voidaan kohdistaa. Siksi teoria ei päde valtiottomaan terroristijärjestöön. Jos valtiolla ei ole kohdetta, johon iskeä, ei voi olla kauhun tasapainoa. Ydinaseen hankkinutta terroristijärjestöä vastaisku ei pelota. Sen vuoksi terroristijärjestöjen ydinaseiden hankintaan suhtaudutaan nollatoleranssilla.
Myös valtioiden hallussa oleviin ydinaseisiin tulisi soveltaa nollatoleranssia. Ajatukseni ei rajoitu ydinaseita havitteleviin valtioihin. Tarkoitan kaikkia valtioita, ja erityisesti niitä, joilla on jo ydinaseita. Niitä saatetaan käyttää vahingossa ja väärän arvion tai aikomuksen perusteella. Niin kauan kuin jotkin valtiot omistavat ydinaseita ja perustavat turvallisuutensa niihin, on olemassa yllyke ydinaseiden leviämiselle.
On vaikea ymmärtää, miksi ydinaseet hyväksytään niin laajalti. Useimmat ihmiset ovat tietoisia aseiden hirveästä tuhovoimasta, mutta heitä rauhoittanee se, ettei niitä ole käytetty vuoden 1945 jälkeen. Pommit ovat paljolti poissa silmistä ja poissa mielestä. Ihmiset voivat myös kokea itsenä kyvyttömiksi vaikuttamaan ydinasepolitiikkaan ja jättävät sen asiantuntijoiden ja poliitikkojen huoleksi. Se on onnetonta, koska ydinasevaltiot jatkavat tuhoisalla linjallaan, elleivät suuret ihmisjoukot ala vaatia ydinaseiden hävittämistä.
Yhdysvaltain ja Venäjän uusi Start-sopimus on varovainen askel eteenpäin, koska se rajoittaa kummankin laukaisuvalmiiden strategisten ydinkärkien määrän 1 550:een ja laukaisualustojen määrän 700:aan. Sopimuksen suurin anti saattaa olla siinä, että maat alkavat taas tarkastaa toistensa ydinasevarstoja.
Me Nuclear Age Peace -järjestössä esitämme seuraavia askeleita eteenpäin: rajoitetaan strategisten, taktisten ja varastoitujen ydinaseiden kokonaismäärä kummallakin puolella tuhanteen; pidättäydytään sitovasti ydinaseiden ensikäytöstä ja niiden käyttämisestä missään oloissa ydinaseita omistamattomia maita vastaan; puretaan kaikkien ydinaseiden laukaisuvalmius, jottei niitä voida käyttää vahingon, virhearvion tai vihanpuuskan seurauksena; asetetaan rajat ohjuspuolustusjärjestelmille ja kielletään avaruusaseet; aloitetaan monenkeskiset neuvottelut ydinasesopimuksesta, joka kieltäisi kaikki ydinaseet maailmassa asteittaisella, todennettavalla, peruuttamattomalla ja läpinäkyvällä tavalla.
Nämä askeleet osoittaisivat, että ydinaseuhan moraalittomuuteen, laittomuuteen ja pelkurimaisuuteen vastataan vakain tuumin. Tietämättömyyden, apatian ja olosuhteisiin tyytymisen ei tarvitse hallita ydinasenäyttämöä.
Pystymme parempaan, kun otamme huomioon elämän pyhyyden ja tulevien sukupolvien oikeudet. Voimme hävittää aseen, joka uhkaa sivilisaatiotamme ja ihmislajin säilymistä. Ydinaseista puhuttaessa ainoa luotettava numero on nolla. Tämä on aikamme suurin haaste, johon on vastattava sisulla ja sitoutumisella. IPS
Kirjoittaja on Nuclear Age Peace Foundationin puheenjohtaja.