Biologiantutkija Mario F. Fuente Carrasco kaivaa kassistaan kuusi maissintähkää ja asettaa ne pöydälle. Kaksi tähkistä on tavallisia vaaleajyväisiä, yksi on kirkkaan keltainen, yksi punainen, yksi musta ja yhdessä on sekaisin vaaleita ja mustia jyviä.

Olemme etelämeksikolaisen, Sierra Norten vuoristossa sijaitsevan Ixtlán de Juárezin yliopiston neuvotteluhuoneessa. Fuente Carrascon tutkijatoveri, sosiologi Mario Fernando Ramos Morales vetää punaisen, mustan ja keltaisen tähkän muista erilleen.

”Näitä maisseja ei löydy toreilta eikä kaupoista. Punaista, mustaa ja keltaista maissia ei myydä, vaan niitä säästetään erityisiin tilaisuuksiin, kuten kuolleiden päiväksi. Niiden merkitys on pikemminkin hengellinen kuin ravitsemuksellinen”, Morales selvittää.

Kirkasväriset maissit ovat vähäsatoisempia kuin perinteiset vaaleat lajikkeet. Ne ovat myös harvinaisempia, koska mustasta siemenjyvästä ei välttämättä tule mustia vaan tavallisia vaaleita tai sekavärisiä tähkiä. Niinpä värilliset ovat vaaleita arvokkaampia.

Monokulttuuria vai vuoroviljelyä?

”Se, minkä väristä ja miten runsassatoista maissista tulee, riippuu monesta tekijästä: maan laadusta, ilman kosteudesta, viljelypaikan korkeudesta ja istutusajankohdasta. Täällä vuoristossa kussakin paikassa viljeltävät lajikkeet ovat viidentuhannen vuoden kokeilujen ja kehittämisen tulos, ja kokeileminen jatkuu edelleen. Niinpä jokaisella peltotilkulla kasvaa sellaista maissia, joka parhaiten soveltuu juuri siinä viljeltäväksi”, Fuente Carrasco selittää.

Meksikossa, maissin alkukodissa, kasvi on geneettisesti erittäin rikas. Vuosituhantinen lajikehittely on yksi syy siihen, miksi Etelä-Meksikossa vastustetaan voimakkaasti yhdysvaltalaisissa laboratorioissa luotua geenimaissia.

Fuente Carrasco ja Ramos Morales kuuluvat geenimaissin ympäristö- ja kulttuurivaikutuksia selvittävään tutkimusryhmään. Virallisesti geenimaissia kasvaa Etelä-Meksikossa vain neljällä koepalstalla, mutta tutkijoiden mukaan sitä on löydetty jo 14 kylästä.

”Yksi suurimpia geenimaissiin liittyviä ongelmia on sen voimakas leviäminen. Geenimaissi voi saastuttaa peltoja jopa kuudenkymmenen kilometrin päässä istutusalueeltaan”, biologi Fuente Carrasco sanoo.

Geenimanipuloitua maissia on levinnyt pelloille muun muassa Yhdysvalloista tuodun halvan eläinrehun mukana.

”Ihmiset vastustavat täällä geenimaissia monesta syystä. Etelä-Meksikossa yleinen viljelytapa on milpa, jossa samalla peltotilkulla viljellään vuoronperään maissia, papuja ja kurpitsaa. Suurille peltoaloille tarkoitettu geenimaissi on monokulttuurilajike, joka lopettaisi perinteisen vuoroviljelyn. Se myös vaatisi lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita, jotka pilaavat maaperää”, Fuente Carrasco jatkaa.

Milpa on pien- ja luomuviljelyä, jossa viljelylajikkeiden vaihtelu ja kesanto takaavat maan pysymisen ravinteikkaana ja pitävät tuholaiskannat pieninä. Perinteiset lajikkeet turvaavat myös ravitsemuksellisen omavaraisuuden, kun siemenjyvät kerätään omalta pellolta. Geenimaissia käytettäessä jyvät pitää ostaa joka vuosi ylikansalliselta patenttiyritykseltä.

Kulttuurin perusta

Meksikon liityttyä Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimukseen Naftaan vuonna 1994 maahan alkoi virrata halpaa, maataloustuilla tuettua maissia Yhdysvalloista. Monet pienviljelijät ovat menettäneet elinkeinonsa, kun maissin myynti ei enää kannata. Perinteisen elinkeinon menetys on osaltaan lisännyt massiivista siirtolaisuutta Meksikosta Yhdysvaltoihin.

”Maissinviljelyllä ei ole enää samanlaista taloudellista merkitystä kuin ennen, mutta se on oleellinen osa kulttuuria ja perinteitä. Viljelystä on tullut myös eräänlainen vastustamisen tapa, poliittinen teko”, Ramos Morales sanoo.

Maissinviljely on tärkeää etenkin vuoristoisessa ja maantieteellisesti moninaisessa, pienviljelijävaltaisessa Etelä-Meksikossa. ”On olemassa kaksi Meksikoa, pohjoinen ja etelä. Pohjoisessa geenimaissia viljellään jo myyntiin, sillä siellä maissi on kauppaa, kun taas etelässä se on elämäntapa”, Ramos Morales tiivistää.

”Jos maissi pelkistetään ainoastaan tekniseksi tai taloudelliseksi kysymykseksi, unohtuu kaikkein tärkein: kulttuurinen ja inhimillinen ulottuvuus”, toteaa itsekin Sierra Nortesta, Santa María Yavesian kylästä kotoisin oleva sosiologi.