Kirjoitan Googlen hakukenttään kolme sanaa: baby, girl ja Mumbai.
Hetkessä internetin uutiset kertovat lokakuun 27. päivän tapahtumista Mumbaissa: intialaisäiti oli synnyttänyt kaksoset, tytön ja pojan. Äiti pidätettiin, koska hän heitti tyttövauvan sairaalan ikkunasta ulos. Tyttövauva kuoli myöhemmin saamiinsa vammoihin.
Juuri tällaisesta nykytodellisuudesta intialais-englantilainen esikoiskirjailija Kishwar Desai haluaa puhua. Hän on unelmahaastateltava, rauhallinen ja ystävällinen. Lady Desai on tehnyt erilaisia journalistin töitä 30 vuoden ajan ja osaa puhua selkeästi.
”Eräänä päivänä luokseni tuli intialaisnainen, jolle oma äiti oli antanut oopiumia vastasyntyneenä tappaakseen hänet. Jäin miettimään, millaista tuon naisen elämä oli ollut pienenä tyttönä, millaista oli olla äitinsä tytär?”
Vastikään Liken julkaisemana ilmestynyt romaani Pimeyden lapset (Witness the Night) on kirjailijalle itselleen tärkeä ennen kaikkea sisältönsä vuoksi. Esikoiskirjailija ei kaihda fiktion kaavun riisumista: kyllä, tämä romaani perustuu todelliseen elämään.
Fiktio vetoaa tunteisiin
Pimeyden lapset -romaanissa syytetään 14-vuotiasta punjabilaistyttö Durgaa kolmentoista perheenjäsenensä murhasta. Sosiaalityöntekijä Simran pyydetään selvittämään tapausta, jonka jäljet johtavat muun muassa mielisairaalaan ja yksityisille klinikoille, joissa ei-haluttuja tyttösikiöitä abortoidaan laittomasti. Kauheudet Durgan mysteerin takaa raottuvat.
”Olen monen naistoimittajan, -kirjailijan ja -dokumentaristin tavoin yrittänyt jo vuosikymmenten ajan saada huomiota tyttövauvojen tilanteeseen Intiassa. Kukaan ei välitä tai huomioi todellisia epäkohtia”, Desai kertoo.
Kaksi vuotta sitten Desai päätti kirjoittaa aiheesta romaanin, koska fiktio vetoaa tunteisiin. ”Olin kuin tulivuori valmiina purkautumaan”, kirjailija naurahtaa. Hän istui alas ja kirjoitti romaanin yhden kuukauden aikana.
”Tyttövauvojen lisäksi halusin kertoa intialaisista naisista. Halusin romaaniin naisen, joka ei ole katseilta kätketty, eksotisoitu, otsallaan bindi. Romaanissa sosiaalityöntekijä Simran on moderni intialaisnainen, joka on vapaa, tekee mitä huvittaa ja harrastaa seksiä kun haluaa.”
Lopputuloksesta tuli Desain mukaan kuin vahingossa rikosromaani. Siinä viranomaisiin ei käy luottaman, ja yhteiskunnan ja perheen moraali joutuu todella vaakakupille vavahtelemaan.
”Intiasta puuttuu yli 30 miljoonaa naista”
Tuoreeltaan uutisoidun mumbailaisäidin julmuus ei ole Intiassa tavatonta, eikä valikoiva abortti tai tyttövauvojen julma kohtelu ole ongelmana uusi. Erityisen yleisiä ne ovat maaseudulla.
”Intialainen yhteiskunta on täysin epätasa-arvoinen, vaikka sillä on demo-kraattiset kasvot”, Desai sanoo ja korostaa, että Intiasta puuttuu yli 30 miljoonaa naista.
”Kun ultraääni tuli Intiaan 20 vuotta sitten, se mahdollisti tyttölapsen tappamisen jo sikiövaiheessa. Vai kuinka muuten selitetään se, että Intiassa on kyliä ja sairaaloita, joissa ei ole koskaan syntynyt yhtään tyttövauvaa?”
Desai kertoo, että ennen ultraäänen aikaa erityisesti Pohjois-Intiassa vastasyntyneille tyttövauvoille esimerkiksi annettiin oopiumia, heidät tapettiin nälkään, jätettiin kadulle tai annettiin huutaa, kunnes he hiljenivät.
Desai kertoo, että vanhemmat saattavat ajatella armahtavansa tyttölapsen ikävältä kohtalolta. Usein valikoivassa abortissa on kyse taloudesta ja uskonnosta. Hinduperheissä poikalapsi huolehtii vanhempiensa hautaseremonioista ja tuo rahaa talouteen. Tytön sen sijaan katsotaan olevan rasite perheen taloudelle ja päätyvän joka tapauksessa naimisiin, kohti uutta perhettä.
Kirjailija Kishwar Desai korostaa uskovansa tiedon levittämiseen ja siihen, että fiktio vetoaa tunteisiin – ympäri maailman. Vaikka Desai haluaakin tuoda esiin tummia ja vaiettuja asioita, hänen mielestään Pimeyden lapset kertoo pelastuksesta ja sen mahdollisuudesta – siis valosta.