Maailman terveysjärjestön (WHO) tämänvuotinen strategia alkoholin haitallisen käytön vähentämiseksi oli erittäin tarpeellinen ja kauan odotettu. Strategia on historiallinen, koska se on toteuttamiskelpoinen ja keskittyy siihen, mitä voidaan tehdä nyt heti.
WHO suosittelee kymmentä ydintoiminta-aluetta ja menettelyvaihtoehtoa ongelmakentälle, jonka ”ratkaisut” ovat aiemmin olleet harvassa ja nekin lähinnä kieltoja.
Uusi strategia osallistaa eri tahoja laaja-alaisesti. Se tekee selvän eron aikoihin, jolloin alkoholipolitiikkaa tehtiin ilman alkoholin tuottajia. Kuitenkin juuri tuottajat tietävät alkoholista varsin paljon.
WHO on tiedostanut, että alkoholin tuottajat ovat tärkeitä toimijoita alkoholivahinkojen vastaisessa työssä. Järjestö rohkaisee alkoholiyhtiöitä pohtimaan erityisesti tehokkaita tapoja estää ja vähentää alkoholin haitallista käyttöä.
Johdan järjestöä, joka on työskennellyt alkoholiyhtiöiden kanssa 15 vuotta. Tavoitteenamme on vähentää vahingollista juomista maailmanlaajuisesti ja rohkaista eri sektorien välistä vuorovaikutusta ja kumppanuutta. Pidänkin WHO:n aloitetta tervetulleena.
Vielä paljon merkityksellisempi on WHO:n kehotus valtioille hoitaa ongelmaa osana laajempaa, hyvin perusteltua strategiaa. Aiemmista sääntelyyn keskittyvistä lähestymistavoista strategiset ainekset ovat toisinaan puuttuneet kokonaan.
Monissa maissa hyvää tarkoittavat hallitukset ovat kehittäneet yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Ja maissa, joissa resurssit ovat vähäisiä, on saatu aikaan masentavan vähän tai jopa tahattomasti kielteisiä tuloksia.
Myös WHO tuo esiin ristiriidan ”alkoholijuomien saatavuudessa ja edullisuudessa alhaisen ja keskitulotason maissa sekä maiden kyvyssä vastata mahdollisista lisääntyneistä terveysongelmista”.
Haitallisen juomisen vähentäminen onnistuneesti edellyttää alkoholin kokonaiskulutuksen erottamista sen haitallisesta kulutuksesta. Alkoholin saatavuus sinänsä ei ole ongelma, vaan seuraukset, joita ongelmallisesta juomisesta seuraa.
Esimerkiksi yritykset vähentää kulutusta ja saatavuutta hintoja ja veroja muuttamalla ovat johtaneet usein pimeän kaupan lisääntymiseen. Ja olipa kyse Itä-Euroopasta, Afrikasta tai Aasiasta, liian usein laiton salapoltettu alkoholi tai ihmisille vaaralliset alkoholin korvikkeet ovat johtaneet vammoihin ja kuolemiin.
Tutkimukset ovat osoittaneet johdonmukaisesti, että krooniset ongelmajuojat ovat vähiten todennäköisiä muuttamaan käytöstään ja juomaan vähemmän, kun hinnat nousevat. He saattavat vaihtaa halvempiin juomiin, juoda enemmän kotona ja mennä harvemmin ulos, mutta he löytävät aina tavan juoda – jopa silloin, kun alkoholi on kokonaan kielletty.
Alkoholintuottajat ovat kehittäneet, tukeneet ja osallistuneet ohjelmiin, joilla on pyritty estämään rattijuopumusta, alaikäisten juomista ja muuta haitallista alkoholin kulutusta yhdessä hallitusten, oikeuselinten, koulutuslaitosten, julkisen terveydenhuollon ja jälleenmyyjien kanssa. Tuottajilla on paljon tietoa jaettavanaan ja intoa jakaa sitä.
Esimerkkinä mainittakoon Global Actions on Harmful Drinking, joka ajaa alkoholin haitallisen kulutuksen vähentämistä. Kyseessä on suurimpien kansainvälisten alkoholijuomien tuottajien yhteinen sitoumus kamppailla haitallista juomista vastaan maailmanlaajuisten ja paikallisten toimien yhdistelmällä vuosina 2010–2012.
Aloitteet painottuvat alhaisen ja keskitulotason maihin ja niissä keskitytään erityisesti rattijuoppouteen, alkoholin markkinoinnin itsesääntelyyn ja pimeään alkoholiin liittyviin ongelmiin.
Nämä ponnistelut seuraavat samoja ajatuslatuja kuin WHO:n alkoholistrategia. Tarvitaan joukko vaihtoehtoja, jotta erilaiset valtiot ja yhteisöt voivat valita, mitkä toimenpideyhdistelmät tulevat toimimaan parhaiten kussakin juomakulttuurissa ja erilaisten terveyspäämäärien kohdalla.
Lupaavia ovat lähestymistavat, jotka on kehitetty toimimaan käytännössä, ei vain teoriassa.
Kun alkoholintuottajat työskentelevät yhdessä terveyden ammattilaisten, hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa haitallisen alkoholinkäytön vähentämiseksi, mahdollisuuksia on enemmän. WHO:n uusi strategia tuo tunteen järjestön osakkuudesta, kumppanuudesta ja ohjauksesta. Saamme voimaa toimijoiden suuresta määrästä ja käytännöllisestä strategiasta, jossa kerrotaan, mitä voidaan tehdä nyt heti. IPS.
Kirjoittaja on alkoholiteollisuutta edustavan International Center for Alcohol Policies (ICAP) -järjestön johtaja.