Rouva Chikanda kasvattaa tupakkaa, maissia, maapähkinöitä ja papuja. Hänen palstansa on lohkottu suuresta maatilasta, jonka valkoinen isäntä häädettiin presidentti Robert Mugaben maauudistuksen myötä 2000-luvun alussa.
Kymmenen vuoden takaisen väkivaltaisen ja sekasortoisen maareformin jälkeen merkittävä osa Zimbabwen tehtaista ja tuotantolaitoksista on joko lopettanut toimintansa tai siirtänyt tuotantonsa naapurimaihin. Kaupallinen maatalous on kärsinyt.
Tämänkin Hararen pohjoispuolella sijaitsevan, aikoinaan varsin kukoistavan tilan, tuotanto on supistunut uusien omistajien aikana. Valtaosa pelloista on jäänyt viljelemättä. Tilan infrastruktuuri maatalouskoneiden korjaamoineen ja viljankäsittelylaitteineen on tuhoutunut. Kuudellatoista viljelijällä on käytössään vain kolme traktoria. Kastelujärjestelmä ei enää toimi, ja siksi sitrusmetsiköt tuottavat vain pieniä ja happamia hedelmiä.
Ainoastaan tupakalla menee hyvin: se on pitänyt asemansa tärkeimpänä viljelykasvina. Entisen omistajan rakentama kuivaamorakennus on yhä ahkerassa käytössä.
Poliittista kädenvääntöä talousahdingon keskellä
”Viime vuonna sain tupakkasadostani noin 20 000 Yhdysvaltain dollaria. Ostin rahoilla traktorin, lannoitteita ja hyönteismyrkkyjä”, rouva Chikanda sanoo. ”Tänä vuonna arvioin saavani yli 60 000 dollaria. Aion maksaa loput traktorista, ostaa seuraavan vuoden siemenet ja lannoitteet ja ehkä puolet kuorma-autosta.”
Kymmenen vuotta Zimbabwea vaivanneen talouskriisin aikana tupakanviljely on pystynyt tarjoamaan monille varman tulonlähteen. Siitä saadut rahat ovat auttaneet pienviljelijöitä selviytymään päivittäisistä menoista, maatilojen investoinneista sekä terveydenhuolto- ja koulumaksuista.
Taloudellisen ahdingon myötä Zimbabwe ajautui hyperinflaatioon, ja työttömyys nousi yli 90 prosenttiin. Kaupan hyllyt ammottivat tyhjyyttään.
Presidentti Mugaben ja pääoppositiopuolue MDC:n johtajan Morgan Tsvangirain yhteishallitus päätti viime vuonna luopua omasta valuutasta ja ottaa sen tilalle Yhdysvaltain dollarin.
Rahauudistuksen myötä inflaatio on laskenut jyrkästi. Nyt kauppojen hyllyt notkuvat jälleen ruokaa ja tavaroita. Kaikilla ei kuitenkaan ole dollareita niiden ostamiseen.
Zimbabwen talous tarvitsisi kipeästi lisää ulkomaisia investointeja. Maan poliittisen epävakauden vuoksi investoinnit ovat kuitenkin vähäisiä. Mugabe ei ole suostunut toteuttamaan kaikkia yhteishallituksen sopimuskohtia, joten poliittinen kädenvääntö ja epävakaus maassa jatkuvat.
Tupakka kannattelee pienviljelijöitä
Tupakan kulutus vähenee länsimaissa, ja tupakkamarkkinoiden painopiste siirtyy Kiinaan ja muihin kehitysmaihin.
Osa zimbabwelaisista viljelijöistä toimiikin kiinalaisten tupakkafirmojen sopimusviljelijöinä. Kiinalaisyritykset tarjoavat viljelijöille muun muassa lannoitteita ja sitoutuvat samalla ostamaan tupakkasadon ennalta määrättyyn hintaan.
Suurin osa zimbabwelaisviljelijöistä kasvattaa kuitenkin tupakkaa itsenäisesti. He ostavat myös lannoitteet ja muut tarvikkeet omilla rahoillaan. Usein tämä rajoittaa tuotannon tasoa. Silti tavallinen tupakanviljelijä voi ansaita tupakkasadollaan zimbabwelaisittain hyvin.
Zimbabwen tupakantuotanto on kasvanut nopeasti. Helmikuusta heinäkuun loppuun kestävällä jaksolla zimbabwelaisissa tupakkahuutokaupoissa myytiin tupakanlehtiä yli 300 miljoonan yhdysvaltain dollarin arvosta. Se on 81 prosenttia enemmän kuin viime vuoden helmi-heinäkuussa, Zimbabwe Independent -lehti kertoo. Zimbabwelaiset kutsuvatkin tupakkaa ”kultaisiksi lehdiksi”.
”Maataloustuotanto on kasvanut tänä vuonna yli 18 prosenttia. Tupakalla on kasvussa keskeinen rooli”, totesi valtiovarainministeri Tendai Biti.
Tupakka tuhoaa metsiä
Tupakantuotanto aiheuttaa näkyviä ympäristötuhoja. Erityisen haitallinen on vaihe, jossa tupakanlehdet kuivataan. Kuivaus vaatii korkean lämpötilan, ja lämpö tuotetaan puuta polttamalla.
Koko kuivausprosessi kestää viikon; isot tukit hehkuvat kuivaamoissa ympäri vuorokauden. Polttopuiden hakkaaminen metsistä kiihdyttää eroosiota.
Zimbabwen hallitus on huomannut uhkaavan ympäristöongelman ja ehdottanut, että viljelijöiden tulisi käyttää tupakan kuivaamiseen joko hiiltä tai sähköä. Ennen maareformia osa valkoisista maanviljelijöistä käyttikin vaihtoehtoisia menetelmiä tupakan kuivaamisessa. Zimbabwen heikko talous ja infrastruktuuri kuitenkin vaikeuttavat ympäristöystävällisten kuivaustapojen leviämistä.
Hiilen kuljettaminen luoteiszimbabwelaiselta Wankie-kaivokselta viljelysalueille on vaikeaa, sillä tie- ja rataverkot ovat surkeassa kunnossa. Sähköstäkin on huutava pula, sillä valtiolla ei ole varaa korjata sähköverkkoa tai ostaa sähköä ulkomailta.
Zimbabwen nykyisessä poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa tupakanviljelyn odotetaan kasvavan edelleen. Näin ollen nopeaa loppua eteneville ympäristötuhoille ei ole näkyvissä.