Pekingin sydämessä, Guloun alueella sijaitsevat rumpu- ja kellotornit ovat pitäneet pekingiläiset ajassa jo 700 vuotta. Aiemmin joka ilta kellon lähestyessä seitsemää rumpuja päristettiin 13 lyönnin verran.

”Aamun kello, illan rumpu” – sanonta elää yhä paikallisten keskuudessa. Tornit hiljenivät vuonna 1924, mutta niiden ympärillä avautuva, matalien hutongien ryhmittämä asuinaluae ja verkkainen elämäntyyli ovat säilyneet lähes ennallaan.

Muutoksia on kuitenkin luvassa. Maaliskuussa paikallinen kansalaisjärjestö CHP (Beijing Cultural Heritage Protection Center) lähetti kannattajilleen Twitter-viestin, jonka sisältö oli ytimekäs: ”Pelastakaa Gulou!”

Hätäkokouksen taustalla oli Pekingin hallituksen julkistama suunnitelma Guloun alueen jälleenrakentamiseksi. Kunnianhimoinen restaurointiprojekti sisältää museoalueen lisäksi suunnitelman maanalaisesta ”kulttuurikaupungista” ostoskeskuksineen ja paikoitusalueineen. Jälleenrakentajien toiveena on kasvattaa turismia ja houkutella lisäinvestointeja alueelle, jossa maan hinta on huipussaan.

”Projektin toteutuminen sellaisenaan olisi vakava isku kulttuurisesti ja historiallisesti merkittävälle alueelle”, Guloun parissa työskentelevä CHP:n edustaja Zhang Pei uskoo.

Kansalaisaktivistit ja historioitsijat pelkäävät Guloun toistavan eteläisessä Pekingissä sijaitsevan Dazhalanin alueen tragedian. Olympialaisten alla historialliset hutongit pyyhkäistiin maan tasalle lähes kokonaan, ja niiden asukkaat siirrettiin Pekingin laitamille. Jäljelle jääneistä rakennuksista uusittiin turisteille museotyylisiä, kaupallisia keskuksia.

”Miljardien yuanien vastuuton syytäminen massiivisiin rakennusprojekteihin ei ole tapa, jolla perinnekohteita tulisi suojella”, painottaa myös CHP:n perustaja ja laillinen neuvonantaja He Shuzhong. Hänen mukaansa suojelulakeja tulkitaan ylimalkaisesti, eivätkä alan asiantuntijat, historioitsijat ja tutkijat, ole riittävän aktiivisia neuvotellessaan projekteista hallituksen kanssa.

”Emme ole koristeita”

He Shuzongin mielestä Gulou voisi oikein toteutettuna toimia mallina kulttuurikohteiden suojelusta.

Guloun asukkailla on mielipiteitä sekä kehitysprojektin puolesta että vastaan. Monet ovat asuneet paikalla jo kolmen tai neljän sukupolven ajan. Peruskorjausten laiminlyönnin vuoksi asuinoloista löytyy parantamisen varaa.

”Me asukkaat emme ole koristeita. Elämmekö vain sitä varten, että ulkomaiset turistit voisivat töllistellä meitä? Tämä on kamala sijainti!” äkäinen asukas purkaa sydäntään kansalaisjärjestön keskustelufoorumilla.

Yksi kansalaisaktivistien tavoitteista onkin, että historiallisten alueiden kehittämisessä otetaan huomioon myös paikalliset asukkaat.

”Ihanteellinen lopputulos saadaan suojelemalla ja kunnioittamalla yhtä lailla sekä kulttuuriperintöä että asukkaiden elinoloja”, Zhang Pei kiteyttää. ”Ehdotamme, että jälleenrakennukseen budjetoiduilla varoilla perustetaan suojelurahasto Guloun alueen hutongeille.”

Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 7-8/2010.